Joulu

Muutama kuva joulun ajalta:

Joulupaketti

Tilasin itselleni joululahjan. Ei se kyllä ehdi saapua ihan jouluksi, mutta kuitenkin. Entinen lumipukuni on vuosien saatossa kadonnut jonnekin ja se saattaa olla ihan hyväkin juttu, sillä se oli todennäköisesti kutistunutkin, ainakin vyötärön kohdalta. Nyt on sitten uusi tulossa postin mukana. Kelpaa lähteä reissuun tammikuussa kun on varusteet kunnossa.

Pitkästä aikaa kuvia

Kokemäen reissulla tuli käytyä katsomassa kun pojat pelasivat. Muutama kuvakin tuli otettua:

Ei hitto

Toinen työvuoro pitkien vapaiden jälkeen menossa ja fiilikset on sellaiset että voisin vakavasti harkita vaikka tämän Jon Lajoien videon mukaista uravalintaa:

Joo, joo.

Sain tänään palautetta. Blogini on kuulemma rikki, kun se ei päivity ollenkaan. No, ei tämä nyt oikeastaan rikki ole ollut, mutta... mistä sitä kirjoittaa kun ei ole mitään kerrottavaa? Elämä on rullanut eteenpäin omalla painollaan ja minä olen keikkunut lastuna laineilla, virta on vienyt vaan. Ei semmoisessa ole mitään kerrottavaa, etenkin jos ei ole kuvannut mitään.

Muutama tätä blogia seuraavista henkilöistä jo tietääkin, että jotakin mainitsemisen arvoista on tapahtunut kaikesta huolimatta, mutta jaetaan uutiset nyt kaikkien kanssa. Kirjaprojekti on edennyt ihan mukavasti viime päivinä. Sain hiljattain tietää saavani ihan mukavan avustuksen käytettäväksi kirjan painatukseen. Avustus kattaa noin 1/3 painatuksen kustannuksista. Lisäksi olen saanut viimein kirjoitettua kirjan tekstistä aika suuren osan. Tai, miten sen nyt ottaa, teksti tulee muuttumaan monelta osin vielä useaan kertaan, mutta raakaversio alkaa olla kasassa. Jotenkin tuntuu siltä, että olen löytänyt sen "kokonaiskuvan" tekstin osalta.

Kuvaamaan en ole juurikaan ehtinyt. "Ehtinyt" taitaa tässäkin olla hieman harhaanjohtava ilmaus, aikaahan olisi varmaankin ollut, mutta motivaatio kuvaamiseen on ollut täysin kateissa jonkin aikaa. Muutama projektiin liittyvä kuva odottaa ottamistaan, mutta niihin on selvä suunnitelma olemassa ja ne edellyttävät aivan tiettyjä olosuhteita sään osalta, joten odotellaan. Kun olosuhteet ovat kohdallaan, lähden varmasti.

Syksyä

Sumu ympäröi kulkijan tänä aamuna. Hiljaisuuden pystyi tuntemaan iholla, kostea harmaus vaimensi ne vähäisetkin äänet olemattomiin. Tuntui hyvältä.
Kävin siis muutaman tunnin kierroksella, hain piilon pois kuivumaan ja odottelemaan pientä virittelyä.

Kukkanen

Välillä vähän muutakin kuin noita suojuttuja:
Jossakin välissä voisi vaikka postailla vähän tuota "city puoltakin" tänne.

Pieni kysely

Noin vuosi bloggausta on nyt takana ja tekstejä on tullut (tämä mukaanluettuna) 83 kappaletta. Laskurin mukaan blogia on ladattu näkyviin 5300 kertaa. (ja rapiat päälle) Tuo laskuri on sinällään vähän hölmö, että se kertoo vain latauskertojen määrän, ei esimerkiksi eri kävijöitä. Siksi ajattelinkin kysyä ihan näin blogiteksissä että ketkä tätä oikein lukevat? Muutamia tuttuja kuvaajia tiedänkin, heiltä kun on aina välillä tullut kommenttejakin näihin löpinöihini. Mutta entäs kaikki muut? Keitä te olette? Seuraatteko säännöllisesti vai ihan satunnaisesti? Miksi käytte ainakin välillä katsomassa tätä blogia ja miten olette tämän löytäneet?

Vastauksistanne etukäteen kiittäen.

Auringonlaskun kurkia

Lupasin laittaa pari kuvaa eiliseltä suotapaamiselta ja raapustaa jotakin kurjista. Tässä ensin ne kuvat:
Ensimmäinen kuva kertonee hyvin miten epätoivosen kaukana kurjet olivat metsäsaarekkeen reunasta katsottuna. Tuolta etäisyydeltä ei oikein saa sellaisia kuvia mitä haluaisin ottaa. Kuva on otettu 400mm objektiivilla ja suurentamaton.

Jälkimmäinen taas on omalla tavallaan mielestäni ihan kaunis, purppuransävyinen auringonlasku ja kohtuu iso kurkiparvi lentämässä kohti. Tuollainen näky pistää piilossa kykkivän kuvaajan sydämen pamppailemaan jännityksestä, laskeutuvatko kohdalle vai menevätkö yli. Jos laskeutuvat, miten sijoittuvat, millaiseen kulmaan piiloon nähden, saako taustasta parhaan mahdollisen efektin irti jne. Listaa mielessä risteilevistä ajatuksista voisi jatkaa loputtomiin. Eilen vetivät sitten komeasti ylitsemme.

On ollut mielenkiintoista huomata miten eri tavalla kurjet käyttäytyvät tuolla suolla kuin esimerkiksi lähialueen pelloilla. Pellolla oleva kurkiparvi ei ole millänsäkään jos menee kameran kanssa pellon laitaan ottamaan kuvia. Suolla jos saavat havainnon suon laidalla olevasta kuvaajasta, lähtevät heti kauemmas ja suolla etäisyydet ovat moninkertaiset jo heti kättelyssä. Pelloille laskeutumassa oleva kurkiparvi kaartaa kyllä alueen yli, mutta ei yleensä pyörrä laskupäätöstään, vaikka havaitsisikin ihmisen olevan jossakin pellon lähettyvillä. Suolla taasen parvi vetää välittömästi ylös jos havaitsee liikettä suunnitellun laskeutumisalueensa lähettyvillä, kuten kuvaajaporukallemme kävi eilen. Laskeutuneesta kurkiparvesta muutama lintu on jatkuvasti pää koholla tarkkaillen ympäristöään ja vähäisimmänkin liikkeen havaitessaan koko parvi saa tiedon asiasta, yleensä sillä seurauksella että ensin kaikki parven linnut katsovat mistä on kyse ja sitten nousevat siivilleen. Olisi kohtuu helppoa katsella millä pelloilla kurjet liikkuvat näin muuttoaikaan ja majoittua esimerkiksi johonkin sopivaan ojaan tai painanteeseen pellon laidalle naamioverkon alle ja ottaa sitten kuvia, mutta ei se olisi sama asia. Vaikeudet ja haasteet tekevät onnistuneesta kuvasta ainakin itselleni paljon "kallisarvoisemman" ja kaiken kaikkiaan, minullehan kyse on tällä hetkellä nimenomaisesti suoluonnon taltioinnista, eihän semmoisia kuvia voi mistään pellolta ottaa, vai voiko?

Eväsretki

Niinhän siinä kävi kuin pelkäsinkin, kurjet tekivät oharin. Kolmen kuvaajan porukalla kyyhöttelimme piilon "länsisiivessä" ja kurjet loistivat poissaolollaan. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, näimme kurkia, menivät vierestä ohitse tai lensivät kaukana. Yksi pienehkö parvi oli tekemässä laskua piilon lähettyville, mutta ilmeisesti kaksi laitimmaista lintua saivat jonkinlaisen havainnon porukastamme verkon alla, koska kesken laskukaarron ääntelivät pari kertaa ja kanttasivat tiukasti vasemmalle. Tämän havaitessaan parven muutkin linnut vetivät laskutelineet takaisin ylös ja lisäsivät tehoja kaartaen myöskin kulkusuunnassaan vasemmalle. Koko parvi katosi piilon lähellä olevan metsäsaarekkeen taakse.

Viimeisenä epätoivoisena yrityksenä päätimme kokeilla mennä metsäsaarekkeen läpi katsomaan josko metsikön toisesta reunasta olisi mahdollista saada kuvia kurkiparvista. Olihan niitä lintuja. Olivat vain miltei vastakkaisella laidalla suota. Lähdimme palailemaan kohti piiloa ja sinne jätettyjä varusteita kun horisontissa näkyi reilusti suurempi kurkiparvi. 60 metrin suojuoksun ennätystä tavoitellen säntäsimme takaisin metsikköön, mutta nämäkin kurjet jatkoivat matkaansa aivan perimmäiseen kulmaan meistä katsottuna. Luovutimme illan jo pimetessä, haimme varusteet piilolta ja suuntasimme takaisin kaupunkiin.

Postaan tänne kuvan tai kaksi huomenna ja laitan vähän lisää ajatuksia noista kurjista ja niiden kuvaamisesta.

Jotain ihan muuta

Tiedusteluretki tornille

Käväisin pikaisesti suon laidalla sijaitsevalla lintutornilla. Reissuun oli ihan selkeä syy, halusin tietää ovatko kurjet vielä samoilla seutuvilla kuin edellisellä retkelläni. Tämä tieto taas kiinnosti sen vuoksi että menin Jussille uhoamaan että pystyisin järkkäämään hänet riittävän lähelle kurkia...

Kuten aina, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ainakin tänä iltana paikalle saapuneet kurkiparvet tuntuivat viihtyvän suon luoteiskulmalla. Paikkaan on piilolta matkaa äkkiä arvoiden reilu 600 metriä. Huono juttu. Nyt pitäisi sitten miettiä siirränkö piilon, viritänkö jonkin toisen piilon vai luotanko siihen että ruokailevat tuon suon kulman tyhjäksi näiden parin päivän aikana mitä tässä on ennen seuraavaa kuvausreissua ja tulevat sitten piilon lähettyville. Vaikeita päätöksiä. Pitäisi tietää mihin aikovat laskeutua että osaisi olla oikeassa paikassa kun tulevat.

Kurkia, kurkia ja lisää kurkia

Suunniteltu kuvaajatapaaminen suolla kuivui kasaan kun osallistujat yksi toisensa jälkeen ilmoittivat etteivät tulekaan. Olin kuitenkin varannut iltapäivän ja illan maastossa olemiseen, joten päätin lähteä itsekseni. En tehnyt alkuperäisen miitin ohjelman mukaista maastokierrosta vaan suuntasin suoraan piilolle.

Touhutessani piilolla varusteitteni kanssa lähistöllä ollut muutaman kurjen parvi päätti siirtyä hieman kauemmaksi. Viriteltyäni kaluston valmiiksi, istuskelin rauhassa, söin eväitä ja nautin hiljaisuudesta. Sitten kuului muutama kurjen huuto jostakin kaukaa. Hetken kuluttua ääni kuului hieman lähempää. Noin kymmenen kurjen parvi laskeutui piilon lähelle. Kurjet touhuilivat omiaan ja välillä huutelivat. Illan edetessä huutoja kuului yhä enemmän ja enemmän. Kurkia saapui jatkuvasti lisää, välillä muutaman linnun ryhmissä, välillä taas isommissa parvissa. Lopulta kurkia oli niin paljon, että huutoja kuului miltei taukoamatta kaikista suunnista.

Odotellessani jotain tapahtuvaksi päätin ottaa omakuvan,
kertonee harrastuksen luonteesta jotakin:

Tämä kuva on otettu 70-300/5.6 zoomilla, polttovälin ollessa noin 200mm kohdilla. Esillä ihan vain muistutuksena siitä, että ei luontokuvaus aina vaadi niitä miljoonan taalan pitkiä putkia:

Näitä muutaman kurjen porukoita laskeutui tasaisena virtana piilon lähettyville illan aikana:
Välillä taivaalla oli suoranaista ruuhkaa:
Osa taas saapui siistissä muodostelmassa:
Muuten vaan kuva, muutama kurki nokkimassa sapuskaa ja yksi vahtii:
Kliseitä vilisevä kurkikuva:
Tunnelmapläjäys naamioverkon alta:

Valmistelumatka

Käväisin tänään pikapuoliin maastossa, kävin laittamassa piilon laajennusosan paikalleen ensi lauantain tapaamista varten. Lämmin, aurinkoinen aamupäivä oli omiaan pienelle patikkaretkelle maastossa. Nappasin matkan varrelta muutaman kuvan:

Edistystä vai takapakkia?

"Vuosi suolla: uponneita unelmia" -projekti etenee, vai eteneekö sittenkään? Sairastellessani sain kuumehoureissani ajatuksen projektiin liittyen. Eilen otin ensiaskeleet ideani toteuttamiseksi. Yleiskuvan saaminen koko alueesta ei ole aivan niin yksinkertaista kuin luulisi, mutta ei kuitenkaan mahdotontakaan. Kustannukset ovat oma lukunsa, tekninen toteutus omansa. Molemmissa on vielä ratkaistavia kysymyksiä ja näiden kahden asian välillä joudun tekemään melkoisesti etuvertailua vielä ennen toteutusta. Jos kustannuksilla ei olisi väliä, olisi tekninen toteutus niin sanotusti helppo nakki. Mitä enemmän taas pyrin minimoimaan kustannuksia, sitä vaikeampi ideaani on toteuttaa. Etuvertailua parhaimmillaan tai pahimmillaan, ihan miten asiaa haluaa katsoa.

Kuumeen laskettua ryhdyin myös selvittämään eri vaihtoehtoja koko projektin loppuunviemiseksi. Melko pikaisen tutkimustyön tuloksena voin todeta että omakustanteena tuo on tehtävä. Kustantajien kynnys on melkoisen korkea ja en jaksa uskoa että riman ylitys tulee onnistumaan, tarjokkaita on paljon ja tämän tyyppiselle jutulle tuskin löytyy niin laajoja markkinoita että olisi taloudellisesti kannatavaa. Onneksi omakustanteen tekeminen on tänä päivänä tehty melko helpoksi, eivätkä kulutkaan nouse aivan mahdottomiin.

Aamupäivän kävelykierros

Pääsin pitkästä aikaa maastoon tänään aamupäivällä. Kuljin suolla ilman sen tarkempaa päämäärää, kunhan katselin paikkoja, nautin hiljaisuudesta ja otin muutaman kuvan. Käväisin piilolla pitämässä evästaukoa. Ilokseni piilo oli pysynyt hyvin paikallaan ja sadekin oli pysynyt ulkopuolella. Sain olla ulkona ja sain projektia varten taas muutaman kuvan, lähinnä kasveista ja hyönteisistä. Tässä päivän blogitettavat otokset:

Sisäinen polte

Pari viikkoa minua on korventanut sisäinen polte. Olen ollut kuin häkkiin ajettu eläin, levoton ja ärtyisä. Tänään päivällä en kyennyt enää hillitsemään itseäni, vaan nähdessäni keittiön ikkunan takana jotakin tummaa liitelevän auringonpaisteisen kukkapenkin yllä, nappasin kamerani ja säntäsin pihalle. En miettinyt asiaa sen kummemin, vaan ryntäsin etupihalle. Nyt oli aika saada lievitystä tuolle sisustaani polttavalle tunteelle. Autotallin kulmalla kyykistyin, tähtäsin ja lauoin menemään. Syöksyin seuraavaan paikkaan, vaihdoin hieman asentoa. Hain kuvakulmaa. Otin lisää kuvia. Hitaasti tunsin kuinka polte lieveni ja aloin saavuttaa harmoniaa. Muutama otos vielä ja sisälleni laskeutui rauha. Laitoin kameran pois ja tyydyin vain seuraamaan katseellani kuinka amiraali purjehti ylväästi satamasta seuraavaan, ottaen jokaisesta sen mikä hänelle kuuluikin:

Sairastelua

Olen ollut pari päivää kipeänä. Kävin lääkärissäkin. Lääkäri arveli että kyseessä on ihan tavallinen flunssa eikä tuo viimeaikoina kovasti esillä ollut sikainfluenssa. Itse kallistun kyllä ennemmin possuflunssan puolelle diagnoosissa. Perustelut ovat seuraavat:

Erään työkaverini mielestä olen aina toisinaan "possujen possu".
Joskus omasta mielestään huonoa palvelua saaneet asiakkaat kutsuvat minua nimellä "sika".
Vaimoni mielestä olen hänen oma "kotipossu".
Tyttärieni mielestä hauskin imitoimani eläimen ääni on "possun röhkinä".
Omasta mielestäni olen aina välillä "onnen possu".

Jos minulla on flunssa, sen täytyy siis olla "possuflunssa". Aukotonta päättelyä, eikös?

Kalassa

Lupasin tytöille tuossa taannoin viedä heidät ongelle. Tänään sitten menimme. Lähtö jäi monien sattumusten jälkeen hieman myöhäiseksi joten emme ehtineet olla kovin pitkään. Tytöt nauttivat kuitenkin joka hetkestä ja sovimme että menemme pian taas uudestaan.

Muutama kuva:

Ja tietysti se pakollinen todistekuva siitä että Susanna osoitti kykynsä heti elämänsä ensimmäisellä onkireissulla:

Yksitoista vuotta

Vadelmia ja hyönteisiä II

Sain taas aamuksi ohjeistusta ja tietysti tein kuten käskettiin ja kävin kaupassa. Kauppareissun jälkeen lähdin sitten poimimaan vadelmia. Kamera keikkui mukana, kuten aina maastoretkillä. Tai jos aivan tarkkoja ollaan, jätin repun ja kameran vadelmapusikon reunaan kun poimin marjoja, mutta olivat sen verran lähellä että pystyin tarvittaessa ottamaan kuviakin melko lyhyellä varoitusajalla. Muutama öttiäiskuva tuli otettua. Laitetaan nyt esille tämä yksi:
Jossakin välissä tulin luvanneeksi Sneakille kuvan SuPu:sta. Se on tämän näköinen:
Vadelmia oli muuten melkoinen määrä. Vietin pari tuntia pusikossa ja saaliina oli hieman vajaa ämpärillinen. Poimittavaa olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta aika loppui kesken kun piti ehtiä kotiin hakemaan tyttöjä hoidosta ja valmistautua yövuoroon. Jos tämmöisiä marjavuosia tulee usein, perheemme joutuu kohta investoimaan uuteen pakastimeen.

Aamupäivä metsässä

Aamulla herättyäni toimin saamieni ohjeiden mukaisesti ja imuroin. Kun viimeinenkin villakoira oli saatu pussitettua, nappasin repun, ämpärin ja poimurin ja painelin metsään. Aamupäivän aikana sain poimittua ämpärillisen mustikoita ja kuljeskellessani löysin hyvän vadelmapaikan jonne ajattelin palata lähipäivinä. Jatkoin ötökkäkuvausharjoituksia. Harjoitteluun on syytäkin, suurin osa kuvista epäonnistui. Tarkennusvirheitä tuntui tulevan ihan jatkuvasti. Ongelmana oli pilvisen harmaa päivä melko tiheässä maastossa, valoa ei ollut kovin paljoa. Keskityin syväterävyyteen enkä huomioinut valotusaikojen venymistä kun kuvailin kamera tiukasti AV-tilassa. Lopputuloksena paljon liike-epäteräviä sekä selvästi tärähtäneitä otoksia.

Matkan varrella ikuistin tämän peikkomaisen metsänäkymän:

Tämä taas olkoon esimerkkinä päivän ötökkäkuvista:

Ei oikein sitä mitä hain, eikä muutenkaan kovin kummoinen kuva. Jatketaan harjoittelua. Tarkoitukseni oli muuten mennä nyt illalla suolle, katselemaan näkyisikö piilon tuntumassa mitään kuvattavaa, mutta tuo tasainen harmaus ei nyt oikein motivoi lähtemään liikkeelle, ainakaan kuvauspuuhissa. Taidan odotella jos vaikka seuraavilla vapailla olisi hieman parempaa valoa tiedossa.

Vadelmia ja hyönteisiä

Tarkoitukseni oli mennä poimimaan mustikoita. Ensin en oikein saanut itseäni liikkeelle aamulla ja sitten kun pääsin maastoon, huomasinkin että voisin keskittyä vadelmiin pariksi tunniksi ja jättää mustikat seuraavalle päivälle. Vadelmien poimimisen lomassa jatkoin harjoituksia ökkömönkiäisten kuvaamisessa, projekti kun huutaa niitäkin kaiken muun lisäksi.

Päivän kuvasaldo:

Marjoja

Aamulla kävin pikaisesti töissä hoitamassa yhden homman pois päiväjärjestyksestä, sain asian hoidettua ja olin kotimatkalla noin kello 10. Kello 10.30 olin matkalla maastoon. Kävin poimimassa ämpärillisen mustikoita ja puolikkaan ämpärillisen lakkoja. Projektia varten otin myös muutamia kuvia samalla kun puuhastelin ämpäreiden täyttöpuuhissa.

Ohdakeperhoset (?) olivat tutulla paikallaan:
Pakollinen käpymakro:
Tämä perhonen oli kovin ihastunut reppuuni:
Kalasääski kävi katsomassa kuka lähestyi pesäpuuta:
Mikä oli kyllä ihan ymmärrettävää kun pesässä näytti olevan porukkaa:
Tirppa rauhoittui kun huomasi että olinkin jahtaamassa vain näitä:

Kaikkinensa oikein antoisa päivä ja miellyttävä reissu.