Marjoja

Aamulla kävin pikaisesti töissä hoitamassa yhden homman pois päiväjärjestyksestä, sain asian hoidettua ja olin kotimatkalla noin kello 10. Kello 10.30 olin matkalla maastoon. Kävin poimimassa ämpärillisen mustikoita ja puolikkaan ämpärillisen lakkoja. Projektia varten otin myös muutamia kuvia samalla kun puuhastelin ämpäreiden täyttöpuuhissa.

Ohdakeperhoset (?) olivat tutulla paikallaan:
Pakollinen käpymakro:
Tämä perhonen oli kovin ihastunut reppuuni:
Kalasääski kävi katsomassa kuka lähestyi pesäpuuta:
Mikä oli kyllä ihan ymmärrettävää kun pesässä näytti olevan porukkaa:
Tirppa rauhoittui kun huomasi että olinkin jahtaamassa vain näitä:

Kaikkinensa oikein antoisa päivä ja miellyttävä reissu.

Väsyttää vaan ei nukuta

Tiedättekö tunteen? Kun valvoo tarpeeksi pitkään, on lopulta niin väsynyt, ettei enää saa nukuttua. Kuulostaa hullulta, mutta niin se vain menee. Olen tällä hetkellä juuri siinä tilassa. Olen valvonut liikaa ja kun yritin äsken mennä nukkumaan, en saanut unta. Toivotaan että lapsuuden muistojen herättäminen tuo unen, tämä hahmo oli taattua merkki nukkumaan menosta kun olin pieni:



Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille jotka tätä lukevat.

Kesän kaipuuta

Iski hirveä tarve päästä palmun alle ja kokea kesä. Rommikolaa, hiekkarantaa, aurinkoa, lämpöä, sitä tähän olotilaan tarvittaisiin kipeästi. Karibia olisi aika jees. Koska ei ole lomaa, eikä rahaa, joudun fiilistelemään takavuosien musiikkitarjonnan luomassa nostalgiassa:



On tää niin väärin.

Sammaleen tasolle

Muun perheen lähtiessä eilen kyläilemään tuttavien luona minä pakkasin reppuun kameran, 50mm objektiivin, vesipullon ja hyttysmyrkyn. Lisäksi matkaan lähti ämpäri ja sen kansi. Ajattelin kuluttaa pienen hetken suolla lakkoja poimien ja sitten tulla kotiin nukkumaan pienet päiväunet ennen yövuoroa. Päästyäni suolle kuljin ristiin rastiin, poimien marjan sieltä täältä. Arviolta 1/3 näkyvissä olevista marjoista oli kypsiä, joten homma kävi hieman hitaasti. Raakoja kun en periaatteesta poimi, ei semmoisilla mitään tee. Turha niitä punaisia on mukaan napsia, antaa niiden kypsyä rauhassa ja käy sitten uudestaan hakemassa kun ovat valmiit. Jos joku muu ehtii ensin niin mitä sitten? Tarpeeseen ne varmaankin ovat menneet. Samalla kun muutenkin kuljin mättäitä tuijotellen, oli hyvä tilaisuus ottaa hieman erilaista kuvamateriaalia kuin aiemmilla reissuilla. Alla päivän saldo kuvien osalta.
Nyt täytyy olla erittäin tyytyväinen päivän reissuun, sain projektiini kauan kaipaamaani kuvamateriaalia ja jokusen kilon marjoja pakastettavaksi. Ainoa miinus koko hommassa oli, että mukaan varaamani ½ litran vesipullo oli aivan liian pieni, lämpöä oli 25 astetta, aurinko paistoi ja paarmojen takia ei tehnyt mieli kulkea ilman maastopuvun takkia, joten nestettä kului melkoista tahtia.

Kaikki kuvat on siis otettu 50mm f 1.8 objektiivilla. Aivan liian usein tulee itsekin miellettyä luontokuvaus kalliilla rahalla ostetuilla pitkillä putkilla tapahtuvaksi touhuksi. Pitäisi vaan muistaa pitää silmät auki ja tarkkailla ympäristöään enemmän, luonnosta kun löytyy vaikka mitä myös ilman niitä pitkiä putkiakin. Ei muuta kuin kontalleen turpeeseen ja katsastamaan mitä siellä näkyy. Itselläni jäi pari sisiliskokuvaa ottamatta kun en ollut tarpeeksi nopea, enkä viitsinyt jäädä odottelemaan veijareiden uutta esilletuloa turpeiden seasta vaan jatkoin marjojen poimintaa. Ensi kerralla sitten.

Vihdoinkin maastoon

Tänään pääsin sitten alkuillasta käväisemään maastossa. Nea lähti mukaan. Hieman epäilytti ottaa 5 vuotiasta matkaan, tarkoitus oli kuitenkin mennä ihan suolle asti. Epäilin hieman jaksaisiko likka tallustella raskaassa maastossa kovinkaan pitkälle. Kurvasimme tuttuun paikkaan hakkuuaukon reunalle ja seurasimme traktoriuraa suon laidalle. Alussa meitä molempia taisi hieman jännittää riittäisikö pienen tytön pienen saappaan varsi, mutta kun huomasimme että hyvin sujuu, kiertelimme ja katselimme ja otimme kuviakin. Piilolla käydessämme huokaisin helpotuksesta, reilun kuukauden käyttämättömyyden jälkeenkin piilo oli paikallaan ja hyvässä kunnossa. Kotimatkalla Nea totesi että oli tosi kivaa, pitää kuulemma käydä toistekin vaikka jaloissa kyllä "hieman tuntuukin." Päivän kuvat:

Sateisen päivän puuhia ja makoisat naurut

Tulin aamulla kotiin yövuorosta. Olin toivonut pääseväni maastoon katselemaan ja kuvaamaan, mutta säätila teki tepposet. Yöllä alkanut vesisade tuntuu jatkuvan tasaisena ja kaikki näyttää harmaalta. Ei tuommoisesta oikein ole kuvauskeliksi. Olisihan se dokumentointia, kuuluuhaan sadekin olennaisena osana luontoon, mutta ei siitä kyllä oikein saa semmoisia kuvia aikaiseksi mitä haluaisin ottaa, ainakaan tällä hetkellä. Projektini kun jotenkin vaatii kaunista valoa kuviin, ja sitä ei tuosta saa kyllä tekemälläkään. Tai ehkä kyse on jälleen kerran näkemyksen ja taitojen puutteesta. Niin tai näin, kotona ollaan tiukasti.

Päätin siis käyttää aikani hyödyllisesti ja istahdin telkkarin eteen, katselemaan sitä täyttä soopaa mitä sieltä yleensä tulee ja mitä olin jostain syystä päättänyt käskeä digiboksimme tallentaa. En jaksanut mokomaa tuntia pitempään, vaan ryhdyin käymään läpi valokuvia jotka olin jossakin vaiheessa tyhjentänyt muistikortilta tietokoneen "lajitellaan kun keritään" kansioon. No, nyt sitten on aikaa lajitella niitä. Etupäässä perhealbumiin kuuluvia räpsyjä, mutta jokainen kuva on kuitenkin jollakin tapaa merkityksellinen, pitävät kaikki sisällään muistoja jostakin tietystä hetkestä, tapahtumasta, tilanteesta jonka olen halunnut ikuistaa. Kuvia on kyllä melkoinen määrä, miten niitä onkin jäänyt lajittelematta noin paljon? Aikaisemmin kohdattu hetkellinen laiskuus kostautuu nyt sitten kymmenkertaisena, kuten aina.

Tässä bloggaillessani ajattelin lintsata hieman ja kokeilin kääntää yllä olevan tekstin googlen kääntäjällä. Miltäs tuo ensimmäinen kappale vaikuttaa google englanniksi:

"I came home the morning of a night shift. I had hoped to get to look at the terrain and to describe, but the weather did tepposet. At night, rain started to feel a continuous and stable, everything looks gray. Not tuommoisesta right not kuvauskeliksi. It would be the documentation, kuuluuhaan sadekin an integral part of nature, but it is not enough to be semmoisia photos at what I would like to take, at least for the moment."

Taidan jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti, bloggailen Suomeksi ja veivaan tekstin sitten tuonne enkun kieliseen versioon päivän tai kahden viivellä, ihan itse. Ei tuommoista kehtaa laittaa esille ja taidan kyllä veivata sen enkuksi nopeammin suoraan kuin että ryhtyisin tekemään tuosta siansaksasta järkevää. Koneellisessa käännöksessä lienee omat vaikeutensa, sanoilla kun on kielissä niin monia merkityksiä, asiayhteydestä riippuen ja semmoisten opettaminen näille matemaattista logiikkaa ymmärtäville masiinoille lienee suunnilleen sama kuin minulle yrittäisi opettaa näiden tietokonevehkeiden logiikkaa.

Tämä on muuten sitten blogiteksti nro 60, aika paljonhan tätä soopaa on tullut jo laitettua esille. Tuommoista pyöreätä lukua pitää illalla juhlistaa kunnon löylyillä ja parilla karhulla, vai mitä?

Pitkän tauon jälkeen

Viimeisestä postauksesta on kulunut melkoisesti aikaa. (Teko)syy on huusholliimme iskenyt remontti, en ole kaiken touhun keskellä yksinkertaisesti jaksanut ajatella koko nettiä, blogista puhumattakaan. Pieni irtiotto netistä teki kyllä ihan hyvää. Hetkittäin tosin tuntui siltä että tämä biisi kuvaa remontin tekemisen tunnelmia varsin osuvasti:



Sanoitus ei ehkä niinkään, mutta musiikin luoma tunnelma on kyllä aika lähellä tuntemiani fiiliksiä erityisesti tapetoinnin aikana.

Kuluneen kuukauden aikana ehdin kyllä räpsimään pari kuvaakin, ei niissä tosin mitään hurraamista ole, mutta tulipahan otettua ja samalla totuteltua tuohon uuteen kameraankin.

Nämä pari tirppaa bongasin Lappalanjärven rannalta:

Sitten vietettiin äitimuorin synttäreitä. Vieraita oli ihan mukavasti ja juhlien tunnelma oli mitä mainioin vaikka rankka vesisade ja kylmä tuuli yrittikin hieman haitata puutarhapirskeiden pitämistä. Yhteispotrettiin saatiin kaikki muut paitsi minut, kun heiluin kameran takana ja yritin saada likkojamme katsomaan kameraan päin, huonolla menestyksellä tietenkin:
Kuvaajaystäväni Jussi poikkesi pikaisesti käymään ja otti meikäläisestä hienon kuvan. Hämmästyin miten nopeasti koko homma kävikään, sillä aikaa kun vaihdoin maastopuvun päälle, Jussi oli jo ehtinyt asettaa valaistussysteeminsä pihamme takana olevaan metsikköön. Sitten ei muuta kuin äijä reppujakkaralle istumaan ja naps, naps, muutama nopsa kuva ja se oli siinä. On se näköjään helppoa kun sen osaa. Jussi on aivan loistava tyyppi ja tunnen olevani onnekas kun olen päässyt tutustumaan häneen ja nyt pääsin vielä näkemään minkälaisesta kuvaamisesta hänen kohdallaan on kysymys. Avartava kokemus.

Kuvaussession jälkeen kilautimme virukselle ja lähdimme porukalla käväisemään kaupungilla. Kävimme kahvilla, jutustelimme kuvaamisesta ja maailman menosta muutenkin ja sitten käppäilimme hetken ympäri keskustaa, ottaen kuvan sieltä, toisen täältä.

Ylemmässä kuvassa virus surffailee irtonaisella betonilaatalla kaupungintalon "takana" kansalaistorilla ja alemmassa polttareitaan viettämässä ollut neitokainen esittää jotain hienoja jumppa kuvioita.