Pieleen meni

Säätiedotus piti paikkansa, yöllä oli pakkasta ja aamu valkeni aurinkoisena. Lähdimme Nean kanssa aamuyöllä liikkelle ja hiihdimme piilolle. Hiihtomatkalla pysähdyimme pariinkin kertaan ihastelemaan kirkasta tähtitaivasta. Riittävän kaukana kaupungin valoista pääsee näkemään aivan eri tavalla kuinka paljon tähtiä taivaalle mahtuukaan. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan suksiemme ja ahkiomme rahina hangen pinnalla.

Saavuimme piilolle hyvissä ajoin, taivaanrannassa oli vasta hieman vaaleaa näkyvissä. Purimme varusteet ahkiosta ja kömmimme piiloon. Puimme reilusti lämmintä vaatetta päälle ja asettelimme kuvauskaluston taas valmiiksi odottamaan aamunkoittoa ja mahdollisesti paikalle saapuvia teeriä. Sitten homma menikin pieleen. Vaikka Nealla oli vaatetta päällä sellainen määrä, että keskiverto inuiitti olisi paistunut elävältä, alkoi pakkanen hiipiä iholle ja vilu puseroon. Jonkin aikaa yritimme sinnitellä ja keksiä keinoja lämmitellä, mutta lopulta totesimme ettei auta muu kuin lähteä hiihtelemään kohti autoa ja kodin lämpöä.

Paluuhiihto lämmitti jäseniä sen verran että Nea malttoi matkan varrella pysähdellä ottamaan muutamia kuviakin:
Nämä muutamat otokset pelastivat reissun, harmistus ottamatta jääneistä teerikuvista unohtui. Hiihtäessämme kuulimme teerien pulputusta muutamaankin kertaan, mutta emme jääneet murehtimaan niitä vaan keskustelimme hangella olleista jäljistä, auringonnousun kauniista värisävyistä siitä mitä kaikkea voimme käydä kuvaamassa sitten kun ilmat ovat lämmenneet. Nea kyllä varmisti minulta vielä lähtevätkö linnut karkuun jos yritämme hiihtää sinne mistä äänet kuuluvat.

Retkemme päätteeksi sovimme, että voimme käydä hiihtoretkillä kuvaamassa ja syömässä eväitä, mutta pakkasella kojuttelu on liian kylmää touhua Nealle vielä tässä vaiheessa. Nyt vain odottelemme että kevät tulisi kunnolla, lumet sulaisivat ja pääsisimme katsomaan mitä kaikkea nähtävää ja kuvattavaa löydämmekään.

Jälkiä hangella

Ulkona oli niin hieno päivä, että päätin lähteä hiihtämään ja katselemaan näkyisikö viime päivinä sataneessa lumessa jälkiä. Löytyihän niitä:
Kuten näkyy, keli oli mitä mainioin. Muutama aste pakkasta, aurinkoa, tuskin ollenkaan tuulta ja muuta sentti kevyttä pakkaslunta hyvin kantavan hangen päällä:
Piilo oli kärsinyt tuiskussa ja tuulessa:
Lumi oli pakkautunut piilon seinää vasten ja painanut koko hökötyksen hieman kasaan. Tietenkään en ollut varannut lapiota matkaan, joten piilon esille kaivaminen kesti melko pitkään. Lopulta koko komeus oli taas hangen pinnalla ja siirsin sen hieman parempaan paikkaan tulevia kuvausretkiä silmälläpitäen:
Tein piilon kiinnitysnaruihin "kylmäkallet" ja kiristin ne mahdollisimman tiukalle, ihan siltä varalta että tuuli ja tuisku yltyvät jälleen. Piilon uuden sijoituspaikan lähellä oli runsaasti jälkiä:
Torstaille on säätiedotuksen mukaan luvassa kunnon yöpakkasta ja aurinkoinen aamu, pitänee lähteä Nean kanssa ottamaan uusintakierros teeristä...

Aamun teeriä

Lähdimme liikkeelle myöhemmin kuin olin suunnitellut. Jotenkin vain nukutti niin kovasti, että en saanut itseäni liikkeelle. Onneksi havahduin horteestani siinä määrin ajoissa, että hieman kiirehtien pääsimme vielä pimeässä liikkeelle. Matkalla suolle kuvittelin mokanneeni koko reissun ja kiroilin hiljaa mielessäni koko ajomatkan ajan. Pysäköidessämme auton, paha tuuleni helpotti hieman, oli vielä täysin pimeää. Nuori seuralaiseni oli hieman peloissaan kun lähdimme otsalamppujen valossa hiihtämään, mutta mitä pitemmälle matka edistyi, sitä enemmän hän näytti nauttivan touhusta. Saapuessamme suon laidalle itäinen taivaanranta alkoi jo pahasti vaalentua, mutta suolla matka taittuikin sitten nopeammin ja saimme kirittyä aikataulua kiinni muutamilla minuuteilla. Pääsimme piilolle arviolta puoli tuntia myöhässä suunnitellusta. Puimme reilusti vaatetta päälle ja laitoimme kuvauskaluston valmiiksi. Odotellessamme jotakin tapahtuvaksi nautimme eväiksi laittamiamme voileipiä ja teetä.

Seuralaiseni alkoi jo olla valmis luovuttamaan kun havaitsin parin kymmenen teeren ilmestyneen piilon lähettyville:
Seuralaiseni otti kuvia minkä kerkesi teerien ottaessa mittaa toisistaan:
Teerien lähdettyä paikalta, kasailin varusteita ja Nea kävi katsomassa teerien jättämiä jälkiä lumessa. Kun olin saanut varusteet kasaan, neiti tuli takaisin ja komensi minut ottamaan kuvia löytämistään jäljistä:
Paluumatkalla nappasin vielä muutaman kuvan, lähinnä muistoksi tytön ensimmäisen teeriretken tunnelmista:
Nean ottamat kuvat näyttivät tältä:
Kaikkinensa siis oikein onnistunut reissu. Kotimatkalla Nea kysyi voisimmeko käydä katsomassa ja kuvaamassa teeriä vielä toistekin. Totesin että kyllähän se käy.

Odottelevan ajatuksia ja murheita

Katselin viime vuoden tekstejäni ja totesin että ensimmäiset merkinnät teeristä soitimella löytyvät 2.4. postatusta tekstistä. Siinäkin oli kyse vain jäljistä lumessa. 7.4. oli sitten jo lintujakin näkyvissä, tosin liian kaukana piilosta. Syy miksi ryhdyin pohtimaan päivämääriä ja käymään läpi vanhoja blogitekstejäni johtuu siitä, että tarkoitukseni olisi lähteä sunnuntaina kuvaamaan. Olen siis liikkeellä viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Pienessä mielessäni murehdin ovatko teeret jo aloittaneet soitimensa ja onko sunnuntaina mitään kuvattavaa.

Normaalisti en välittäisi asiasta alkuunkaan, ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen reissu jossa kuvaaminen ei onnistu. Sehän on osa koko touhun viehätystä. Tällä kertaa paineet onnistumiseen ovat kuitenkin todella kovat. Mukaani lähtee 7 vuotias kuvaajanalku, joka tuskin malttaa odottaa reissua kun haluaa nähdä teeriä ja päästä kuvaamaan niitä. Murehdin myös varustustamme, on vaikea arvioida miten paljon lämmintä vaatetta tytölle pitää ottaa mukaan että varmasti pärjää. Paikallaan istuminen pakkasessa vaatii aika paljon vaatetta ettei vilu pääse yllättämään. Yöllinen hiihto piilolle arveluttaa myöskin, mitenköhän neiti jaksaa. Hiihtovauhtiakin on vaikea arvioida. Tarkoitushan on päästä piilolle pimeässä, mutta kuitenkin niin ettemme joudu sitten odottelemaan piilolla tuntikausia aamun kajastusta ja riittävää valoa kuvaamiseen.

Pitäkäähän peukkuja että kaikki menee hyvin, tämä on tärkeä retki.

Uusi versio piilosta, jatkoa

Edellisessä postauksessa lupasin laittaa esille kuvia piilosta värjättynä, heti kun maali olisi kuivunut. Työt haittasivat taas harrastustoimintaa sen verran, että pääsin julkaisemaan kuvat vasta nyt, vaikka värit kuivuivat jo joitakin päiviä takaperin. Kuvioinnista tuli tämän näköinen:
Unohdin maalata teltan huipulle tulevan tuuletusaukon suojuksen, mutta värjään sen jossakin sopivassa välissä, parin minuutin homma. Kuvassa piilo on jo paikallaan odottelemassa kohta alkavaa teeren soidinta. Maastokuviointi ei oikein istu lumiselle aukealle, mutta kun piilon päälle virittää valkoisen naamioverkon, tilanne muuttuu aika tavalla:
Kauempaa katsottuna piilo häviää maisemaan aika mukavasti.

Rakenteluohjeista unohtui yksi pieni, mutta tärkeä yksityiskohta. Sadeläpät tarvitsevat tietysti jonkin systeemin jolla ne pidetään yläasennossa silloin kun piiloa käytetään. Ompelin läppien yläreunan molemmin puolin kapeat nauhat joilla ylös rullattu läppä saadaan sidottua kiinni:

Uusi versio piilosta

Pari vuotta palvellut piiloni alkoi olla jo hieman kärsineen oloinen ja aiemmin mainitsemani pienet puutteet rakenteessa alkoivat myös painamaan mieltä kevätkauden tehdessä tuloaan. Päätin siis uudistaa hyväksi havaitun pohjarakenteen päälle pystytettävän teltan.

Rakentelu alkoi taas sillä että pystytin teltan. Tällä kertaa keskelle olohuonetta, koska "verstas" on niin täynnä romua ettei siellä mahdu juuri nyt tekemään mitään.

Seuraavaksi mitoitin kuvaus- ja tähystysaukkojen paikat. Varmistin mitoituksen laittamalla jalustan ja objektiivin telttaan ja kokeilin missä kohdissa kuvaaminen kävisi mukavasti:

Piirsin tussilla objektiivin ympärille viivat jonka mukaisesti sitten leikkaisin kuvausaukot. Samalla sovitin tähystysaukkojen paikat kuvausaukkojen viereen ja kiinnitin tähystyaukkoihin tulevan verkkokankaan kevyesti kulmistaan nuppineuloilla paikalleen:

Pienellä jalustaan kiinnitetyllä spottivalolla sain selkeän kuvan verkkokankaan ääriviivoista myös teltan ulkopuolelle:
Käyttäen viivoitinta ohjurina ja erittäin terävää veistä leikkaamiseen, viilsin kuvausaukoille ristiviillot ja tähystyaukkoihin suorakaiteen muotoiset aukot teltan kankaaseen:
Purkasin teltan ja käänsin sen ympäri, telttakankaan sisäpinta ulospäin ja kiinnitin tähystyaukkojen verkkokankaan mahdollisimman tiukastai nuppineuloilla reunoistaan telttakankaaseen kiinni:
Ompelin verkkokankaan kiinni telttakankaaseen. Ommeltaessa tuli kiinnittää erityistä huomiota siihen ettei telttakangas päässyt menemään ryppyyn ompeleen väliin, ylimääräistä kangasta kun tuntui olevan joka paikassa:
Kun kaikkien tähystysaukkojen verkot oli ommeltu, pystytin teltan uudestaan ja mittasin minkä kokoiset sadeläpät tehdyt aukot tarvitsivat. Leikkasin sopivan kokoiset palat kevytpeitteestä, mitä oli jäänyt yli piilon edellisen version sadeläpistä. Ompelin läpät yläreunastaan kiinni telttakankaaseen, reilusti tehtyjen aukkojen yläpuolelle:
Sadeläppien alakulmiin ompelin kiinni pätkät kuminauhaa, joilla läppä voidaan kiristää kiinni piilon alakulmiin:
Perheemme parempi luontokuvaaja kävi heti kokeilemassa tähystysaukkojen toimivuutta ja totesi piilon vastaavan tiukkoja laatuvaatimuksiaan:
Maalasin piilon spraymaaleilla maastokuvioiseksi. Tällä hetkellä piilo on kuivumassa maalauksen jäljiltä, laitan kuvan valmiista lopputuloksesta kun maali on kuivunut.

Taas puuttui kamera

Tänään oli taas sellainen päivä, että hieman harmitti kun ei ollut kameraa mukana töissä. Olisihan se ollut kiva saada otettua pari kuvaa, mutta minkäs teet. Toisaalta, mukana rahdattavaa on ihan riittävästi ilman harrastekamojakin. Parempi pitää työt ja harrastus erillään muutenkin.

Pelastimme nimittäin Huuhkajan. Oli ilmeisesti rankan talven jäljiltä niin huonossa kunnossa ettei päässyt erään herran takapihalta oikein mihinkään. Pienen pyrähdyksen jälkeen nappasin linnun haaviin, josta se sitten siirrettiin pahvilaatikkoon ja nostettiin auton perälle. Paketin toimitimme sitten Pyhtään lintuhoitolaan.

Tulipahan taas tehtyä yksi sellainen homma mistä jäi kaikille osallisille hyvä mieli. Uskoisin meinaan että huuhkajakin on lopulta ihan tyytyväinen kun huomaa saavansa hieman sapuskaa ja pääsee sitten taas takaisin sinne mihin kuuluukin.