Pikaisesti karpaloita ja pari kuvaa

Miltei kolme kuukautta on vierähtänyt edellisestä reissusta suolle. Aivan liian pitkä aika minun mielestäni, mutta joskus asioita pitää vain laittaa tärkeysjärjestykseen ja monet asiat ovat ajaneet (valitettavasti) kuvaamisen edelle. Tällä kertaa kävin hyvän ystäväni kanssa poimimassa karpaloita. Marjoja oli yllättävän vähän, mutta saimme poimittua suunnilleen sen mitä olimme hakemassakin. Poiminnan lomassa nappasin muutaman kuvan, lähinnä muistoksi siitä että pääsin kuin pääsinkin käymään suolla ennen talven tuloa.

Kesä meni

En ole ehtinyt koko kesänä kuvaamaan, enkä myöskään päivittämään tätä blogiani. Kesäkuun alusta heinäkuun loppuun aikani kului töissä ja takapihamme "projektin" kimpussa. Korjasin kellarin seinustan ja sen jälkeen rakensin uuden terassin. Suurin osa ajasta kului lapion varressa, ensin tehtiin iso kuoppa ja sitten se piti vielä täyttää:
En jaksa laskea montako kuutiota lapioin, mutta paljon tuota hiekkaa siirtyi edes takaisin. Nyt tuo seinusta on kuitenkin laitettu sellaiseksi kuin sen pitääkin olla: salaojitukset, sadevedenpoistot ja muut on laitettu kuntoon.

Terassista tuli ihan viihtyisä, mukava istua keinussa viettämässä aikaa tai grillailla kun paikat ovat kunnossa. Ja ei, terassi ei ole vinossa, vaan kamera on ollut vinossa kun kuva on otettu. Taiteellisena vapautena päätin, että en ala kuvaa oikomaan. Se on ihan hyvä näinkin.
Kun terassi oli saatu valmiiksi, pääsin viimein pitämään tyttärelleni antamani lupauksen ja vein hänet maastoon kuvausretkelle. Tässä pari kuvaa retkeltämme:
Nea otti tämän kuvan takkiini tarttuneesta vapaamatkustajasta:
Olen luvannut viedä Nean katsomaan ja kuvaamaan kurkien muuttoparvia, joten seuraavat päivitykset tulevat varmaan hieman nopeammin kuin tämä.

Keväinen aamu suolla

Lähdin liikkeelle viiden aikoihin. Hieman lähemmäs suon laitaa vievä metsäautotie oli jo niin sula, että sitä pääsi ajamaan tavallisella henkilöautollakin, joten kävelymatkani lyheni hieman. Auringon noustessa lähdin tallustamaan kohti odottavaa urakkaani. Alkumatkasta kävely sujui melko mukavasti, metsässä ja hakkuuaukealla oli joko paljasta maata tai sitten ohut mutta kantava hanki. Suolla tilanne muuttuikin sitten aivan toiseksi. Muutamaa varjoisaa metsänreunaa lukuunottamatta kaikki oli sulaa ja vettä oli todella paljon. Etenin askel askeleelta, vaikka upposinkin miltei polvia myöten koko ajan. Matkan varrella pysähtelin katselemaan ja kuulostelemaan keväistä luontoa. Yksinäinen kurki huuteli reittini varrella:
Kuten tavallista, kurki oli melko kaukana ja kun jatkoin liikkumista, vaikkakin siitä poispäin, se otti siivet alleen ja poistui omille teilleen:
Lopulta pääsin perille ja havaitsin että piilon kiinnitykset olivat odotetusti taas pettäneet. Lumen ja maaston sulaessa ne eivät tietenkään pysyneet paikallaan. Onneksi lähinnä varmistuksena käyttämäni kiinnitys pieneen mäntyyn oli estänyt piiloa lentämästä tuulen mukana kokonaan pois paikalta. Vaikka teltta olikin hieman runnellun näköisenä kyljellään lammikossa, mitään ei kuitenkaan ollut rikkoutunut:
Otin muutaman maisemakuvan tapaisen otoksen, lähinnä muistoksi itselleni:
Piilon lähellä majaillut joutsenpariskunta oli saanut seuraa sitten viimenäkemän:
Lastasin piilon kyytiin ja lähdin palaamaan takaisin päin. Piilon paino aiheutti sen, että pidin aina välillä lyhyitä hengähdystaukoja joiden aikana otin kuviakin. Yhdellä pysähdyksellä kauempaa kuuluneet huudot kiinnittivät huomioni. Kesti hetken saada linnut paikallistettua, mutta lopulta havaitsin neljän kurjen pitävän jonkinmoista torikokousta ja vaihtavan kuulumisia keskenään melko kovalla äänellä lähellä suon laitaa:
Vaikka aurinko lämmittikin mukavasti ja piiloa ja varusteitani rahdatessa tuppasi tulemaan hiki, maastosta löytyi vielä hieman viileämpiäkin kohtia:
Paluumatkalla hakkuuaukon reunalla oli auringonpaisteessa jo niin lämmintä, että sain kuvattua kevään ensimmäiset perhoskuvani:
Rankka reissu, mutta nyt piilo on kotona kuivumassa ja odottelemassa seuraavia kuvausretkiä.

Pisara kevättä

Lumet sulavat, kevät on siis täällä:

Lisää teeriaamun kuvia

Kävin läpi kuvasaalista. Melkoinen määrä kuvia yhdeltä aamulta, mutta mielestäni silloin pitää antaa kameran raksuttaa kun jotain tapahtuu. Näistä kuvista selvinnee yhteenottojen rajuus, soitimen keskeiset paikat olivat todella kovien otteluiden takana:

Pystyin kuulemaan lintujen yhteenotoista syntyneitä tömähdyksiä ja siipien läiskettä piiloonkin, aika vakuuttavia ääniä. Pitäisiköhän sitä kokeilla joskus saada tuo tapahtuma kuvattua videollekin?

Taas aamun teeriä

Niinhän se on, hullu mikä hullu. Herätyskello pärähti soimaan kahdelta yöllä. Olin ehtinyt nukkua noin kolme tuntia. Laitoin kahvinkeittimen valuttamaan pakollisen kofeiiniannokseni, pistin vedenkeittimen päälle ja käytin nuoremman koiran ulkona tarpeillaan. Palatessani sisälle kahvinkeitin oli valmis luovuttamaan pakollisen aamumukilliseni. Hörppiessäni kahvia termokseen kaatamani kuuma vesi ehti sopivasti liottaa teepussista tarpeeksi makuja aamun retkeä varten. Kahvin jälkeen laitoin edellisenä iltana tekemäni eväsleivät rinkkaan muiden varusteiden sekaan, sijoitin termoksen rinkan sivutaskuun ja nostin koko komeuden autoon.

Hieman kolmen jälkeen olin metsäautotien päässä ja lähdin hiihtämään kohti piiloa. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen huomasin jälleen kerran miten tärkeää on tarkistaa KAIKKI varusteet ennen lyhyttäkään reissua. Tällä kertaa petti suksi, tai tarkemmin oikean suksen side. Sain siteen korjattua välttävään kuntoon maastossa. (Tästä operaatiosta tarkempi selostus tulossa)

Mitä lähemmäs piiloa tulin, sitä märempää oli meno. Suolla oli ohuen lumikerroksen alla paksu kerros sohjoa ja vettä ja sen alla jäätä. Paikoitellen sain olla tyytyväinen että saappaanvarret riittivät. Piiloni oli kuitenkin pysynyt kuivilla pienen mättään päällä, mutta kolmella sivulla oli tarjolla erittäin kylmä kylpy, mikäli piilo lähtisi luisumaan lumen peittämien turppaiden päältä.

Asetuin piiloon, puin rinkasta reilusti vaatetta päälle ja laitoin kuvauskaluston valmiiksi. Sitten ei ollutkaan muuta tekemistä kuin odotella ja nauttia eväistä. Kello oli 4:35 kun olin saanut kaiken valmiiksi. Muun tekemisen puutteessa laitoin kotijoukoille lyhyitä tilannekatsauksia FaceBook:in kautta kännykälläni.

Aikanaan aurinko alkoi nousta ja valo lisääntyä niin että pystyin näkemään piilosta uloskin. Aamu ei ollut aivan niin kirkas kuin olin toivonut, pilvien takaa noussut aurinko loi aamuun sinisiä ja harmaita sävyjä toivomieni keltaisen ja oranssin sijaan:
Olin hieman kylmissäni ja ehkä siitä johtuen hieman turhautunut. Ehdin jo epäillä reissusta tulleen taas yksi merkintä sarjaan "kävin, mutta en kuvannut" kun piilon lähistölle laskeutui muutama teeri ja niiden perässä jokunen töyhtöhyyppä. Tässä vaiheessa valoa alkoi olla juuri sen verran että kuvaamista saattoi jo harkitakin:
Teeret pitivät meteliä ja pörhistelivät, mutta varsinaisia yhteenottoja ei tapahtunut, haastaja väistyi aina ajoissa ja soitimen paikkajako vaikutti olevan kaikkien tiedossa:
Yllättäen kaikki paikalla olleet linnut hävisivät paikalta ja havaitsin niiden siirtyneen useiden satojen metrien päähän. Suunnittelin jo laittavani varusteet kasaan kun paikalle alkoi laskeutua yhä enemmän teeriä, kunnes piilon ympärillä oli noin kaksikymmentä lintua. Teerien perässä paikalle saapuivat myös töyhtöhyypät sankoin joukoin:
Uusintakierroksella teeret kävivät huomattavasti kovemmilla kierroksilla kuin aiemmin, yhteenottoja tapahtui tuon tuostakin ja soitimen keskeisimmistä paikoista käytiin rajuja kamppailuja:
Teerien lopetettua ottelunsa, paikalle saapui vielä "puhdistusosasto" jota tuntui kovasti kiinnostavan yhteenotoista jääneet jäljet:
Lisää aamun kuvia tulossa esille kunhan saan kaikki ottamani kuvat käytyä läpi.

Ladun aukaisua ja kevättä

Kevät on tosiaan tullut. Pikaisella hiihtokierroksella maastossa huomasi hyvin kuinka viime päivien lämpöasteet ja vesisade ovat pehmittäneet lumet. Eräsuksillakin upposin jatkuvasti miltei polvea myöten lumeen ja eteneminen oli näin ollen melko hidasta. Paarustin kuitenkin sitkeästi eteenpäin, ajattelin tampata ladun piilolle koska tarkoitukseni on mennä lauantaiaamuna kuvaamaan ja kaluston kanssa ladun aukaisu on kaikkea muuta kuin kivaa puuhaa.

Pääsin lopulta perille ja huomasin piilon kiinnitysten irroneen osittain. Lumi oli sulanut siinä määrin että hankeen upottamani kiinnitykset olivat tulleet esille. Lumi oli myös sulanut piilon alta, piilon pohjalevyt olivat aivan kallellaan ja osittain vedessä. Siirsin koko systeemiä muutaman metrin, hieman kuivempaan kohtaan ja tein uudet kiinnitykset.

Piilolle saapuessani huomasin piilon ympärillä runsaasti teerien jälkiä ja vähän matkan päästä lähti 10 teeren parvi lentoon, eli sijoittelu vaikuttaa ihan hyvältä.

Vanhat tuttuni olivat myös saapuneet paikalle, kevättä on siis ilmassa:
Hiihtäessäni suota pitkin, kuulin myös kurjen huutavan jossakin kaukana sumun keskellä. Paluumatkalla huomasin metsäautotien varressa tiaisia. Pysähdyin hetkeksi ja nappasin pari kuvaa:
Jälkimmäisestä veijarista olisi ollut mukava saada vähän parempikin kuva, mutta en jäänyt kytistelemään, vaan jatkoin matkaani autolle ja kotiin.