Kurkia, kurkia ja lisää kurkia

Suunniteltu kuvaajatapaaminen suolla kuivui kasaan kun osallistujat yksi toisensa jälkeen ilmoittivat etteivät tulekaan. Olin kuitenkin varannut iltapäivän ja illan maastossa olemiseen, joten päätin lähteä itsekseni. En tehnyt alkuperäisen miitin ohjelman mukaista maastokierrosta vaan suuntasin suoraan piilolle.

Touhutessani piilolla varusteitteni kanssa lähistöllä ollut muutaman kurjen parvi päätti siirtyä hieman kauemmaksi. Viriteltyäni kaluston valmiiksi, istuskelin rauhassa, söin eväitä ja nautin hiljaisuudesta. Sitten kuului muutama kurjen huuto jostakin kaukaa. Hetken kuluttua ääni kuului hieman lähempää. Noin kymmenen kurjen parvi laskeutui piilon lähelle. Kurjet touhuilivat omiaan ja välillä huutelivat. Illan edetessä huutoja kuului yhä enemmän ja enemmän. Kurkia saapui jatkuvasti lisää, välillä muutaman linnun ryhmissä, välillä taas isommissa parvissa. Lopulta kurkia oli niin paljon, että huutoja kuului miltei taukoamatta kaikista suunnista.

Odotellessani jotain tapahtuvaksi päätin ottaa omakuvan,
kertonee harrastuksen luonteesta jotakin:

Tämä kuva on otettu 70-300/5.6 zoomilla, polttovälin ollessa noin 200mm kohdilla. Esillä ihan vain muistutuksena siitä, että ei luontokuvaus aina vaadi niitä miljoonan taalan pitkiä putkia:

Näitä muutaman kurjen porukoita laskeutui tasaisena virtana piilon lähettyville illan aikana:
Välillä taivaalla oli suoranaista ruuhkaa:
Osa taas saapui siistissä muodostelmassa:
Muuten vaan kuva, muutama kurki nokkimassa sapuskaa ja yksi vahtii:
Kliseitä vilisevä kurkikuva:
Tunnelmapläjäys naamioverkon alta: