Paluumatka

Herätys aamulla neljältä. Autot startattiin viideltä. Kotona oltiin hieman ennen ilta yhdeksää. GPS:stä saatujen tietojen mukaan paluumatka oli 1104,4 km ja matka-aika taukoineen 14,35 tuntia. Pysähdyimme matkalla tankkaamaan, haaparannassa hieman ostoksille, kerran syömään ja kerran kahville. Melko tiukkaa matkantekoa, mutta kaikilla taisi olla jo hieman kaipuuta kotiin.

Hiihtelyä Ruotsissa II

Aamulla lähdimme taas hyvissä ajoin liikkeelle. Tietysti nautimme jo tavaksi muodostuneen "äijä" -mallin aamupalan ensin, eihän sitä muuten jaksa rämpiä suksilla pitkin metsiä.

Ajoimme autolla samalle paikalle mistä olin lähtenyt yksikseni hiihtelemään edellisenä päivänä ja lähdimme etenemään kohti metsohavaintopaikkaa hakkuu- ja suoaukeiden reunoja seuraillen. Hanki kantoi jälleen mukavasti ja etenimme melko joutuisasti vaikka kiikaroimme tarkasti puiden latvuksia. Ylitimme metsäautotien ja pidimme tieuralla lyhyen teetauon. Jatkoimme suon reunoja pitkin ensimmäisen päivän nuotiopaikallemme jossa paistoimme makkarat.

Tauon jälkeen jatkoimme suoaukkoja pitkin takaisin metsätielle ja ylitimme sen. Seurailimme vanhoja latuja jotka näyttivät kulkevan samaan suuntaan kuin mihin mekin olimme matkalla. Kiipesimme melkoisen rinteen ylös ja rinteen päällä eteemme aukeni laaja suoalue. jota seuraillen palasimme lopulta samalle tieuralle josta alunpitäen lähdimmekin.

Viikon pisin hiihtolenkki, mutta kelikin oli loistava, suksi kantoi hangen päällä hyvin miltei koko ajan, pakkasta aamulla lähtiessämme 17 ja autolle palatessamme 14 astetta. Pilvistä, ehkä jopa hieman sumuistakin, mutta näkyvyyttä oli kuitenkin koko ajan riittävästi. Näimme syönnöspuita matkan varrella, mutta yhtään varsinaista lintuhavaintoa emme tehneet.

Paluumatkalla mökille kävimme tankkaamassa auton ja pistäydyimme samalla paikallisessa kaupassa. Ostin tytöille tuliaiset. Nealle hyllystä löytyi pieni puukko ja Susanna ja Tiina saivat ihan omat kuksat, viimeinkin. Pikkulikat ovat olleet joskus metsäretkillä hieman katkeria siitä että Nealla on oma kuksa ja heillä ei, joten nyt tuli sekin sitten korjattua.

Mökillä toinen puolisko porukkaamme kertoi saaneensa havainnon teerestä, mutta eivät päässeet sopivalle hollille ennen kuin lintu pakeni. Pääkokki oli ollut jo hivuttautumassa kun karkuunlähtö tapahtui.

Keittiömestarimme spesiaalina illalla oli mureke, johon apukokkina väänsin sitten perunat ja kastikkeen lisukkeiksi. Aterian jälkeen siivosimme mökin ennen nukkumaanmenoa, aamulla olisi aikainen lähtö kohti kotia.

Vatsanväänteitä

Edellisen illan metsopeijaiset aiheuttivat vatsanväänteitä aamulla. Muu porukka lähti yhdellä autolla liikkeelle ja itse jäin mökille tukkimaan viemäriä. Yhdentoista aikaan vatsani oli jo siinä määrin tasaantunut, että laitoin varusteet kasaan ja puin säätilan mukaisesti vaatetta päälle. Pakkanen oli yön aikana kiristynyt 27 asteeseen, joten vaatetusta tuli hieman enemmän lumipuvun alle kuin aiempina päivinä. Lähdin samoille paikoille missä olimme olleet ensimmäisenä jahtipäivänä. Ajoin ensin metsäautotien päähän, käänsin auton ja palailin takaisin. Matkalla pysähdyin ottamaan tämän kuvan:

Laittaessani kameraa takaisin autoon, selkäni takaa lähti metso lentoon männystä ja lensi tien ylitse, kadoten tien vieressä olleen pienen aukon taakse.

Ajoin auton parin kilometrin päähän ison tien varressa olleelle P-paikalle ja lähdin hiihtämään aukkojen reunoja pitkin takaisin kohti metsäautotietä. Tiheästä kiikaroinnista huolimatta en saanut havaintoa linnusta. Hirvien ja porojen jälkiä hakkuuaukoilla ja taimikoissa näkyi kyllä runsaasti. Kun pääsin metsäautotielle, oli aurinko jo laskemassa ja hiihtelin sitten isomman tien reunaa pitkin takaisin autolle.

Saapuessani takaisin mökille oli muu porukka ehtinytkin jo palata takaisin. Paluumatkalla auton mittari näytti -24 astetta, mutta kirkkaassa auringonpaisteessa hiihtäessä sekään ei tuntunut lopulta niin kauhean kylmältä. Yllättävintä kaikessa oli ehkä se, että hanki kantoi muutamaa pientä kohtaa lukuunottamatta. Hiihtäminen oli yllättävän kevyttä.

Illalla pääkokkimme teki tiukasti maustetun tomaatti/jauheliha kastikkeen ja apukokkina häärineen minun tehtäväkseni jäi pastan keittäminen. Tukeva ateria kruunasi hienon päivän.

Metso

Taas herättiin kahdeksan aikoihin ja aloitettiin päivä tuhdilla aamupalalla, tällä kertaa vuorossa oli pannulla paistettua pekonia ja perunoita, taisi joukossa olla hieman sipuliakin. Aamiaisen jälkeen laitoimme taas varusteet kasaan ja lähdimme ajamaan kohti metsästysalueita. Tällä kertaa lähdimme valtatietä päinvastaiseen suuntaan ja poikkesimme lyhyen ajon jälkeen sivutielle, jota pitkin nousimme melkoisen mäennyppylän reunaa pitkin yhä korkeammalle. Pysäköimme auton tien varteen ja hyppäsimme suksille. Laskimme tieltä pienen rinteen alas ja olimmekin suolla.

Säätila oli erittäin sumuinen, näkyvyyttä ei tuntunut olevan juuri ollenkaan, joten päätimme tehdä tulet ja odotella sumun hälvenemistä. Saatuamme viimein tulet tehtyä (en ole ennen yhtä vastahankaista kaatunutta kuusta tavannutkaan) totesimme ettei näytä kirkastuvan vaikka aurinko oli jo noussut korkealle. Päätimme lähteä jatkamaan matkaa ja yrittää nähdä mitä sumu sisäänsä kätkee.

Hiihdimme suon laitoja seuraillen eteenpäin, pysähtyen välillä kiikaroimaan. Yhdellä kiikarointipysähdyksellä jäin katsomaan erästä mäntyä hieman pitempään. Katselin ja katselin, välillä kiikaroin jo muitakin puita, mutta palasin yhä uudestaan katselemaan samaa mäntyä ja yhtä sen oksista, hieman latvan alapuolella. Lopulta pyysin jo taistelijaparianikin katsomaan samaa mäntyä. Pitkän kiikaroinnin jälkeen tulimme siihen tulokseen että oksalla näkyvä musta möykky ei voi olla muu kuin lintu.

Lähdin hiihtämään hitaasti kohti läheistä metsäsaareketta, hieman linnusta poispäin. Arvelin pääseväni lähestymään lintua saarekkeen reunan kuusien suojassa riittävän lähelle. Taistelijaparini jäi paikalleen seuraamaan tilannetta, tarkoituksenaan saada tapahtuma taltioitua videolle. Hiihtäessäni vilkaisin aina välillä ohimennen lintua, joko lähtisi pakenemaan... Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsin kuusien suomaan näkösuojaan ja vaihdoin hiihtosuuntaa, ryhtyen nyt lähestymään saarekkeesta linnun suuntaan pistäneen niemekkeen kärkeä. Hieman ennen kuin olin perillä, pysähdyin ottamaan repun ja aseen pois selästä ja irroittamaan sukset. Viimeiset metrit etenin kyyryssä, kunnes olin kauempaa katsomani pienen kuusen takana. Asettaduin makuulle ja hivuttauduin hieman sivummalle kunnes sain linnun näköpiiriini. Poistin kivääristä piipunsuojuksen ja vedin patruunan piippuun. Hieroin asentoani hieman tukevammaksi. Hetken ajan luulin jo linnun paenneen kun asentoa hakiessani kadotin sen näkyvistäni. Lopulta kaikki oli kohdallaan ja laukaisin.

Laukauksen jälkeen näin linnun putoavan suoraan alas, aivan nappi osuma. Sivulta kuulunut taistelijaparini "jeah!" huudahdus varmisti havaintoni. Pikku-Hiawatha -tyylisen saalistanssiesityksen jälkeen keräsin varusteeni, laitoin sukset jalkaan ja lähdin hiihtämään aukon yli kohti lintua. Metso löytyi aivan puun alta.

Linnun suolistamisen, kuvien ottamisen ja muiden "pakollisten" kuvioiden jälkeen matka jatkui taas. Hetkittäin hanki jopa hieman kantoi, niissä kohdissa missä oli tuiskuttanut ja pakannut lumen tiukaksi. Pääsääntöisesti etenimme kuitenkin suksinemme noin polvia myöten lumeen upoten. Kahden suon välissä olleella lammella huomasimme jäälle tulleen vettä lumen alle, koukkasimme välittömästi rantapenkalle, mutta sukset ehtivät kastua siinä määrin että olivat yhtenä jäämöykkynä hetkessä. Märkä lumisohjo ja vesi näköjään jäätyvät hetkessä 17 asteen pakkasessa. Puukolla rapsutellen saimme sukset taas toimivaan kuntoon ja pääsimme etenemään. Matkalla nappasin muutaman kuvan kun pysähdyimme pitämään evästaukoa leipien ja teen merkeissä.

Kiersimme suoaukealta seuraavalle kunnes aurinko alkoi taas painua mailleen. Lopulta tulimme saman tien varteen mihin olimme automme jättäneet ja hiihdimme tietä myöten takaisin autolle. Illalla taas syötiin tukevasti ja jonkin verran juhlittiinkin.

Hiihtelyä Ruotsissa I

Aamulla herätys kello 8 aikoihin. Pääkokki loihti aamupalaksi tukevan munakkaan, kunnon "äijä" mallinen aamiainen. Sen verran hyvää se oli, että jouduin kaapimaan viimeisetkin murut pannulta. Aamu valkeni suorastaan maalauksellisena, aurinko nousi purppuran sävyisenä mökin takana virraneen joen ja sitä reunustaneen vaaran takaa:

Auringonnousua ihastellessani tulin näpsäisseeksi kuvan myös mökistämme, lähinnä muistoksi siitä minkä näköinen majoitustila oli kyseessä:

Lähdimme "taistelijaparini" kanssa liikkeelle. Lyhyen ajomatkan jälkeen olimme metsästysalueella ja yritimme löytää hangen reunustaman metsätien varresta parkkipaikkaa autolle, tuloksetta. Kokeilimme jopa tien lumipenkkoja lapiollakin, mutta urakkaan olisi kulunut tuhottomasti aikaa, joten luovuimme ajatuksesta heti alkuunsa. Lopulta päädyimme jättämään auton ison tien varteen levähdyspaikalle ja hiihdimme siitä metsäautotielle, jota seuraten pääsimme sitten tavoitteenamme olleen suon laitaan.

Kiersimme suon laitoja pysähtyen aina välillä kiikaroimaan puiden latvuksia ja oksistoja, mutta lintuja ei vain näkynyt. Välillä teimme tulet, paistoimme makkarat ja nautimme teetä. Kiertäessämme takaisin päin tuuli yltyi melko navakaksi. Seurailimme suon poikki kulkenutta moottorikelkan jälkeä takaisin tielle.

Ajelimme takaisin mökille jonne toinenkin autokunta oli juuri saapunut päivän kierrokseltaan. Illalla pääkokkimme laittoi valkosipuliperunoita ja kastiketta. Itse päädyin apukokin ominaisuudessa paistamaan pihvit. Tilauksen mukaan pihvien olisi pitänyt olla mediumeja, mutta taisin pitää niitä hieman liian pitkään pannulla ja lopputulos oli kyllä pikemminkin medium+. Ei sitä aina onnistu, etenkään silloin kun luulee osaavansa. Pääkokin kastike pelasti kuitenkin aterian ja kokonaisuus punaviineineen oli aivan erinomainen.

Päivän säätila hiihtolenkkimme aikana? Lämpötila aamulla -2 lauhtuen päivän aikana nollaan, aurinkosta.

Ai niin, saimme yhden lintuhavainnon päivän aikana, ison tien vieressä oli puun latvassa akka teeri.

Matka Slussfors:iin

Lähtö oli 11.1. kello 05:00 aamulla. Matkalle lähti viisi kaverusta kahdella autolla. Ensimmäinen tauko pidettiin muutaman tunnin ajon jälkeen kun pysähdyimme aamupalalle. Taisi olla jossakin Hirvaskankaalla tai niillä main. Noutopöydän antimet kelpasivat hyvin ja matka jatkui taas. Seuraava pysähdys pidettiin sitten useita tunteja myöhemmin Kemissä. Kävimme paikallisessa City Marketissa ruokaostoksilla. 4 kärryllistä ostoksia, ruokailu ja autojen tankkaus ja taas mentiin. Torniosta koukkasimme tiukasti länteen ja matka jatkui rajan yli kohti auringonlaskua:

Jatkoimme ajamista, oikeastaan ilman sen kummempia taukoja, tunnista toiseen ja kilometri kilometrin jälkeen. Lopulta saavuimme perille Slussforsiin. Kilometrejä kertyi hieman reilut 1100 ja matka-aika ostos- ja ruokailutaukoineen taisi olla reilut 15 tuntia. Ajokeli oli mitä loistavin, lähtiessä -16 astetta ja tähtikirkas taivas, Kemin kohdilla -10 ja aurinkoista ja perillä sitten +2, pilvistä / tihkusadetta.

Yhteyshenkilömme Eric oli meitä vastassa paikallisen kaupan pihassa ja opasti meidät perille mökillemme. Mökillä Eric esitteli paikat ja metsästysalueet. Metsästysalueiden esittelyn perinpohjaisuus kävisi hyvästä esimerkistä siitä miten nämä asiat tulisi tehdä, alueiden rajat ja ominaisuudet tulivat hyvin selville, ainakin niille meistä jotka ymmärsivät ruotsia. (Itse jouduin odottelemaan tulkkausta aika monenkin asian osalta) Jatkossa mökin keskipisteeksi osoittatui tämä tila, kyökin pöydän ääressä jutusteltiin, suunniteltiin seuraavan päivän reittejä ja alueita, syötiin ja naurettiin:

Iltapalaksi pääkokkimme loihti pyttipannua. Sapuskoinnin jälkeen kävimme omalla porukalla jahtipaikat läpi ja sovimme kuka lähtee millekin alueelle aamulla. Nukkumaan päästiin siinä puolen yön aikoihin.