torstai 29. huhtikuuta 2010

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Kävelyretken kuvia

Kävin eilen aamupäivällä kävelemässä maastossa, katselemassa kevään edistymistä. Retken jäljiltä olin melko väsynyt, suo oli vielä aika märkä ja upottava ja yövuorossa tunsin aamun retken painavan kummasti jaloissa. Muutama kuva tuli kuitenkin saaliiksi, joten kannatti käydä.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ajatuksia piilon sijoittelusta ja valosta

Kävimme J.Lopperin blogissa pientä keskustelua siitä, miten valitsen piilon sijoituspaikan maastossa ja mitä pyrin huomioimaan piilon sijoittelussa. Kyse oli lähinnä siitä miten paljon huomiota kiinnitän valoon ja siihen mistä suunnasta se tulee ja pystynkö ylipäätänsä ottamaan valon suuntaa huomioon piilon sijoitusta valitessani. Tuon lyhyen ajatustenvaihdon pohjalta päätin kirjoittaa asiasta hieman enemmänkin tai ehkä paremminkin selventää omaa tapaani valita piilolle paikka ja miten muutenkin huomioin valoa kuvatessani.

Ensimmäinen huomioitava asia on se mitä olen kuvaamassa. Kohteet ovat tietyssä paikassa ja piilo tarvitsee saada riittävän lähelle kuvaamista varten. Tämä on joskus melkoisen vaikeaa, koska tilanteet muuttuvat jatkuvasti, paikka missä kohteet olivat eilen ei välttämättä olekaan aktiivinen enää huomenna. Kohteiden seuranta ja tiedustelu vaatii pitkäjännitteisyyttä ja vaikka kuinka tekisi taustatyötä asian tiimoilta, ei mitään takeita onnistumisesta ole. Piilon sijoittaminen jotakin tiettyä kohdetta silmälläpitäen on aina jossakin määrin arpapeliä ja epäonnistumisia ja virhearviointeja tulee väkisinkin. Ruokaa tai muuta houkutinta en periaatteesta käytä, kuvaamiseni tapahtuu mahdollisimman luonnonmukaisesti.

Seuraavana joudun miettimään maastoa piilon ja siinä oleskelun kannalta. Suomaasto on siitä hankalaa, että aivan joka paikkaan en piiloa halua pystyttää. Jotkut kohdat ovat vain liian märkiä ja upottavia että niissä viitsisi tai joskus edes pystyisi olemaan pitkiä aikoja, vaikka tuo piiloni pohjarakenne auttaakin asiaa melko tavalla. Lisäksi joudun miettimään piilon kiinnitystä, joissakin paikoissa suolla sopivien kiinnityspisteiden löytäminen on melkoisen työn takana ja joihinkin paikkoihin pitävää kiinnitystä ei vain saa vaikka paikka muuten olisikin hyvä.

Lopuksi pyrin huomioimaan valon. Auringon nousu ja lasku antavat kuviin hyvää efektiä valon suhteen, kun valo tulee matalalta ja värisävytkin ovat jotakin aivan muuta kuin keskipäivän "kovalla" valolla. Jos suinkin mahdollista, pyrin sijoittamaan piilon siten, että valo tulisi sivusta tai viistosta kohteisiin nähden, ainakin "parhaan" valon aikaan. Tämä on tietysti hieman ongelmallista, koska kohteiden sijoittuminen vaikuttaa tähänkin. Toisin kuin joissakin muissa kuvauslajeissa, luontokuvaaja ei yleensä pysty ohjaamaan mallejaan, esimerkiksi kääntymään hieman valoa kohti, mutta ennakkosuunnittelulla pystyy hieman vaikuttamaan asioihin ja onnistumisen todennäköisyyteen.

Kokonaisuutena piilon sijoittelu maastossa on aina näiden yllä olevien kolmen tekijän yhteensovittamista. Jokainen osatekijä vaikuttaa lopputulokseen eikä mitään voi jättää huomioimatta.

En kuitenkaan kuvaa pelkästään piilosta käsin. "Vuosi(a) suolla -uponneita unelmia" -projektiin liittyy paljon muutakin kuin piilosta kuvaamista. Maastossa liikkuessani välillä eteen osuvissa pikatilanteissa valaistusta ei ehdi miettimään sen kummemmin, sitä vaan ottaa kuvan ja katsoo jälkeenpäin mikä oli lopputulos valojen ja varjojen osalta. Ei mikään hyvä tapa tehdä asioita, mutta joskus muutakaan ei voi. Ohi lentävän linnun kanssa ei ole paljoa aikaa miettiä, se joko kuvataan tai sitten ei. Paikallaan olevissa tai hitaasti likkuvissa kohteissa taas pyrin kyllä tietoisesti etsimään sopivaa kuvakulmaa myös valaistuksen kannalta. Kasvit ja toisinaan hyönteiset (ja välillä harvoin linnutkin) antavat mahdollisuuden miettiä asioita hieman kauemmin ja hakeutua parempaan paikkaan myös valaistuksen kannalta.

Loppujen lopuksi olen kuitenkin valaistuksen suhteen hyvin pitkälti luonnon armoilla, kohteet valitsevat sijoittumisensa ja ajankohtansa aivan oman mielensä mukaan. En myöskään pysty vaikuttamaan säätilaan, joka taas vaikuttaa vallitsevaan valoon paljonkin. Jos on harmaata, sumuista, pilvistä tai jopa sateista, niin auringonlaskun valoefektiä kurjen siipisulkiin on melkoisen mahdoton saada. Koen nämä kaikki kuitenkin vain haasteina joiden kanssa minun on tultava toimeen ja mikäli olosuhteet eivät ole suosiolliset, yritän joskus toiste uudestaan. Jatkan sinnikkäästi yrittämistä kunnes saan aikaiseksi kuvan jonka olen mielessäni jo visualisoinut ja jota lähdin hakemaankin.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Live view -toiminto

Kun taannoin vaihdoin kameraa mietin pitkään mitä virkaa tuolla Live View -toiminnolla oikeastaan on. En keksinyt sille oikein mitään käyttöä, olin niin tottunut käyttämään etsintä etten kaivannut pokkareista tuttua takanäyttöä kuvaa ottaessani. Kameran takanäyttö oli mielestäni olemassa vain sitä varten, että pystyin kuvan ottamisen JÄLKEEN vilkaisemaan histogrammin ja muut tarpeelliset tiedot.

Viikolla piilossa kykkiessäni keksin kuitenkin yhden käyttötarkoituksen tuolle toiminnolle. Canonin järjestelmässä kun on yksi pieni ongelma. Jos kuvataan vähemmän valovoimaisella (sillä minulle sopivalla, eli halvemmalla) optiikalla, ei kameran automaattitarkennus toimi telejatkeen kanssa. Etsimen kautta kuvattaessa ainakin minulla käy helposti niin, että käsitarkennus menee helposti pieleen, tarkennuksen arviointi on jotenkin kovin vaikeaa ja 400mm optiikka 2x jatkeella ei täydellä aukolla anna syväterävyydessä yhtään pelivaraa, syväterävyyttä ei kertakaikkiaan tunnu olevan ollenkaan ja pienikin virhe pilaa kuvan. Pienemmällä aukolla taas valotusajat karkaavat helposti käsistä, kuvauskohteeni kun harvoin pysyvät paikallaan montaakaan hetkeä ja tuloksena on epäterävä kuva kohteen liikkeestä johtuen. Aamun teeriä kuvatessani päätin kokeilla miten tuo tarkennus onnistuisi takanäytön kautta. Isommasta kuvasta oli yllättävän paljon helpompaa löytää tarkennus kuin etsimen kautta. Ei se täysin ongelmatonta ole, mutta helpompaa. Taidan käyttää samaa systeemiä jatkossakin aina välillä.

Muutama teerikuva lisää

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Teeriä aamulla II

Loput onnistuneen teeriaamun kuvat.

Näissä aamun ensimmäisissä oli menoa ja meininkiä, valoa vain ei ehkä ollut aivan tarpeeksi:
Tuo ensimmäisen kuvan oikeassa laidassa näkyvä kumpare vaikutti olevan kaikkein isoimpien tavoittelun kohteena. Lopulta paikka vakiintui tälle linnulle:
Jotkut viereisten kumpareiden haltijat kävivät välillä lähellä, mutta perääntyivät nopeasti kun tämä vähän pullisteli. Arvojärjestyksen selvittämisen yhteydessä näkyi välillä melko tiukkoja ilmeitä:
Valon lisääntyessä sain kuviin hieman enemmän aamun värisävyjä ja sitä kautta tunnelmaa:
Akatkin saapuivat paikalle aamun edetessä:
Akkojen käväistyä paikalla alkoivat juhlat olla ohitse. Lähtiessään osa linnuista lensi aivan piilon yläpuolelta. Hetken luulin että tämä tulee suoraan päin:
Melkoinen läjä kuvia yhdeltä aamulta. Pitänee kuitenkin yrittää ehtiä vielä kertaalleen käymään ennen kuin teeret lopettavat. Pitää vain miettiä miten pääsen paikalle kastelematta itseäni kovin pahasti.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Teeriä aamulla

Piilon siirto tuotti tulosta. Saavuin piilolle suunnilleen puoli viiden aikaan aamulla. Matka sujui muuten ihan hyvin, mutta vielä pari päivää sitten varsin mukavasti kantanut suo oli muuttunut paikoitellen hyvinkin upottavaksi. Pimeässä upottavien paikkojen väisteleminen oli melkoista hapuilua ja hetken ajan epäilin jo omaa suunnistustaitoani, kun piilo ei näkynytkään silloin kun oletin sen ilmestyvän näkyviin. Kantavien jalansijojen etsiminen oli vienyt huomioni siinä määrin, että olin arvioinut kulkemani matkan hieman väärin, ja lisäksi olin päätynyt hieman sivuun suunnastakin. Sain kuitenkin suhteellisen nopeasti paikannettua itseni ja pääsin piilolle jopa kuivin jaloin. Saappaanvarret riittivät juuri ja juuri, mutta hetkittäin teki todella tiukkaa.

Aamu valkeni ja mitä valoisampaa tuli, sitä enemmän teeriä saapui paikalle. Ensimmäiset tulivat jo reilusti ennen kuin oli niin valoisaa, että pystyin näkemään mitä tapahtuu. Äänet kuuluivat kyllä selvästi piiloon, etenkin kun jotkut laskeutuvat teeret liisivät aivan piilon kattoa hipoen kohti soidinpaikkaansa. Valon lisääntyessä myös paikalla olleiden teerien aktiivisuus lisääntyi ja meteli yltyi melkoiseksi kun kolmisenkymmentä lintua alkoi ääntelehtiä yhä kiihtyvällä tahdilla. Tasaisin väliajoin pörhistelyt ja pienet siirtymiset kohti parempaa kumparetta suon pinnassa johtivat yhteenottoihin vaikka useimmiten paremman kumpareen valloitusta yrittänyt perääntyikin ennen kuin maapläntin alkuperäinen haltija joutui puolustamaan valloitustaan muuten kuin näyttämällä mahdollisimman isolta. Kuvattavaa riitti siinä määrin, että välillä tyydyin vain seuraamaan tapahtumia eväsleipiäni mutustellen ilman mitään kiirettä.
Muutama esimerkki aamulta:

Teerien kuvaamisen ja eväiden mutustelun lomassa ehdin taltioimaan tämän tapahtumasarjan:
Paluumatkalla näin kevään ensimmäisen perhoseni, pitihän sekin kuvata:
Kuvamateriaalia teeristä tuli melko paljon, laitan varmaan huomenna lisää kuvia näytille.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Harmautta ja teeriä, jatko-osa

Taas mentiin. Ja taas aamu valkeni harmaana ja teeret olivat kaukana. Istuskelin ja kuuntelin kevään ääniä, teeret pitivät omaa pulputustaan, joutsenet ja kurjet metelöivät kauempana, pienten kahlaajien vihellyksiä kuului vähän joka puolelta ja välillä töyhtöhyypät esittivät omat vislauksensa. Tuntui hyvälle. Kokeilin ottaa joitakin kuvia, mutta ei niistä oikein mitään tullut. Telejatkeellakaan ei aivan saanut tarpeeksi tiukkaa rajausta aikaiseksi ja jatke pimentää / pehmentää kuvaa turhan paljon. Ei hyvä. Otin käyttöön sen paremman vaihtoehdon ja siirsin piilon lähemmäs kun teeret olivat lopettaneet shownsa. Katsotaan parin päivän päästä jos tulisi vähän parempaa kuvaa. Tässä muutama esimerkki aamulta, ei hyvä:

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Harmaan aamun teeriä etäisyydessä

Kello herätti hieman kahden jälkeen yöllä. Tällä kertaa oli kyseessä hieman tavallisesta poikkeava kuvausretki suolle, sillä matkaan lähti toinenkin kuvaaja. Lähdimme liikkeelle kolmen aikaan ja saavuimme piilolle siinä puoli viiden kieppeillä. Aamu valkeni harmaana ja sumuisena. Teeriä alkoi kerääntyä paikalle juuri kun oli sen verran valoisaa että pystyi kuvaamaan. Valitettavasti laskeutuivat vain turhan kauas piilolta. Joitakin kuvia piti tietysti ottaa, mutta uusintayritys teerikuvien osalta on vielä edessä, nämä eivät ole sitä mitä olin hakemassa:
Kyllähän noista näkee mikä oli homman nimi, mutta siihen se sitten jääkin. Täysi tohina näytti olevan päällä ja tahti taitaa vielä kiihtyä jonkin aikaa.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Kysymys

Katselin tuota luontokuva galleriaa ja aloin miettimään pitäisikö kuvan lisäksi sivulla olla myös jotakin tietoa, esimerkiksi tietoa siitä mikä lintu tai perhonen on kuvassa? Entäpä exif -tiedot? Vähemmän kameroihin ja kuvaamiseen perehtyneille tiedoksi, exifit antavat tietoa kameran asetuksista kuvaushetkellä. Kiinnostaisiko tietää kuvausaika- ja paikka, pitäisikö niitä tietoja laittaa kuvan yhteyteen?

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Vihdoinkin

Sain laitettua tuon luontokuvagallerian suunnilleen ajan tasalle. Käykää kurkkaamassa. Linkki löytyy tuosta oikealta. Kommentit olisivat enemmän kuin tervetulleita. Itse asiassa, järjestetään pieni leikkimielinen kilpailu. Sille, joka kertoo parhaan perustelun miksi joku kuva on tuossa kuvatulvassa ehdoton ykkönen, on luvassa uskomattoman hieno palkinto. Perustelujen ylimpänä arvostelijana ja kilpailun ylituomarina toimin minä ja osallistuessaan kilpailija sitoutuu tyytymään tuomarin päätökseen. Valitus- ja protestioikeutta ei ole.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Hups! Moka!

En ajatellut asiaa aivan loppuun kun laitoin piilon paikalleen. Lumipoteron kaivaminen kävi vanhasta muistista ja siinä tuli tehtyä oikein emämunaus. Kävi nimittäin niin, että sulava lumi valutti vedet suoraan tekemääni poteroon. Onneksi menin käväisemään paikalla päivällä enkä kompuroinut piiloon pimeässä odottelemaan auringonnousua. Olisi tullut melko märkä ja viileä odottelutuokio. Onneksi piilon pohjalevyt toimivat ponttoonina, koko systeemi oli kohonnut veden noustessa eikä suurta vahinkoa tapahtunut. Potero näytti tältä kun olin nostanut piilon pois paikaltaan:
Tuolla paikalla tuntui olevan kovasti vettä lumen alla, saa nähdä miten käy kevään edistyessä, meneekö kuvaaminen uintihommiksi. Siirsin piiloa hieman ja pystytin sen uudestaan hangen päälle.
Jäljistä päätellen teeret olivat jo aloitelleet.
Ei kovin onnistunut kuva, mutta nuo painanteet lumessa ovat teerien jälkiä ja höyhenet lumen pinnassa kertovat jonkinmoisen yhteenoton tapahtuneen. Piilon paikka näyttäisi olevan melko hyvä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.