Vaikeita päätöksiä

Vanha uskollinen, käytettynä ostettu mutta tähän asti hienosti toiminut, Canon 30D taitaa nyt sitten olla tiensä päässä. Pitäisi siis hommata uusi kamera, ainakin jos aion jatkaa "Vuosi suolla -uponneita unelmia" -projektiani. Ongelmana on että en tiedä minkä kameran hankkisin. Tai no, tiedän että ostan Canonin, johtuen ihan siitä että sitten voin käyttää jo olemassa olevaa optiikkaa uudenkin kameran kanssa. Canonin mallistosta voidaan sulkea pois 1-sarjalaiset, hinta on semmoinen ettei minulla valitettavasti ole niihin varaa. 100-sarjalaiset taas ovat mielestäni hieman köykäisen oloisia ja joissakin ominaisuuksissakin on hieman toivomisen varaa. Jäljelle jäävät siis "kymppikerholaiset". Tässä tulee sitten se ongelmani. En oikein tiedä minkä ostaisin. Vaihtoehtoina olisivat 40D, 50D, molemmat uutena tai sitten sopivasti käytetty ja sopivalla hinnalla myynnissä oleva 30D, 40D tai 50D mikäli semmoinen kohdalle osuisi. Ottaisin mielelläni vastaan PERUSTELTUJA mielipiteitä näistä esittämistäni eri vaihtoehdoista.

Jos joku ei tunne kyseisiä kameroita ja niiden ominaisuuksia, alla on linkit dpreview:n sivuille missä niistä kerrotaan.

30D

40D

50D

Miitin kuvat

No niin. Sain käytyä ottamani kuvat lävitse. Kuten aina, suurin osa oli ihan suttua ja sekundaa, mutta oli joukossa muutama jonka kehtaa laittaa näytillekin. Kertonevat jotakin tapaamisestamme. Lämpimät kiitokseni kaikille osallistuneille, oli mukavaa vaihdella ajatuksia maailman menosta, kuvaamisesta ja ehkä hieman valottaa oman kuvausharrastukseni ideologiaa ja sitä mistä näissä piiloprojekteissa sun muissa oikeastaan onkaan kyse.

Porukka näytti suunnilleen tältä naamioverkon alla istuskellessamme:
Maisemat näyttivät tämänmoisilta kun niitä katseli verkon aukoista:
Vastoin esitettyjä väitteitä, piilosta näkyi myös joitakin lintuja, ihan kuvausetäisyydelläkin:
Poislähtiessämme porukka levisi hieman jokaisen etsiessä mieleistään reittiä:

Jos piti silmät auki, kotimatkaltakin saattoi bongata jotain kuvattavaa:

Miitti

No nyt se jo kertaalleen peruuntunut "suomiitti" sitten oli. Vakioporukka oli taas kasassa, miitin pitopaikka oli vain hieman totutusta poikkeava. Matka autoilta piilolle oli varmaankin jonkinasteinen kokemus osallistujille, hieman upottavaahan tuo tähän aikaan vuodesta on. Piilolla sitten istuskeltiin ja turistiin niitä näitä, suurimman osan ajasta sen verran kovaa ettei ollut ihme että linnut kiersivät meidät tarpeettoman etäältä. Näköhavaintoja linnuista tuli melko paljon ja ääniä kuului enemmänkin. Yleisimmät bongatut lajit olivat "lokki" ja "musta lokki"...

Kaikesta huolimatta uskoisin porukan saaneen jotain kuvattuakin, omat kuvani odottelevat tuolla kortilla siirtoa koneeseen ja siitä sitten esille. Yritän huomisiltana laittaa jotakin näytille, nyt täytyy ottaa iisisti, hoitaa koiran iltatoimet ja sitten mennä nukkumaan että jaksan aamulla lähteä pirteänä töihin.

Takapihan elämää

Pitäisiköhän tässä jo alkaa huolestua tämän luontoharrastuksen saamista mittasuhteista? Jotenkin tuntuu hetkittäin siltä kuin olisin hieman liiankin suojelevainen. Vai mitäs mieltä olette seuraavasta?

Olen nyt pitkin kevättä seuraillut takapihamme elämää ja kohta pitää varmaan kaivaa kamera esille ja siirtyä tuohon pihalle kytistämään ja kuvaamaan. Heti aidan takana, naapurin puolella, on puun juurella kolo. Kolossa asustelee pieni hiirulainen joka kolostaan tultuaan juoksee koiratarhan ohitse, lautapinon alle ja piiloteltuaan siellä hetken tulee esille ja jatkaa matkaansa kukkapenkkiin. Aikansa kukkapenkissä touhuttuaan hiirulainen joko jatkaa matkaansa nurmikon poikki seuraavalle kukkapenkille tai sitten palaa takaisin koloonsa. Kyllähän tuo pitää jossakin välissä kuvata. Kunhan pysyy pihan puolella niin olkoon minun puolestani. Sisälle sen ei sitten parane ilmestyä kertaakaan, se voi käydä äkkiä hengen päälle.

Takapihan toisen koiratarhan verkon tukipalkkien väliin on sitten ilmestynyt linnun pesä. Pesässä on tällä hetkellä 6 munaa ja niistä näyttää huolehtivan räkättirastas. Rastas väistää pesältä aina kun koira tulee lähelle, mutta koska tarha ei tällä hetkellä ole aktiivikäytössä, saa rastas hautoa melko rauhassa. Tuonkin voisi varmaan kuvata tässä lähipäivinä. Räkätit tosin ovat hieman mustalla listalla, viime kesänä ei montaa mansikkaa takapihalta löytynyt ja mikäli viinimarjapuskamme edes tekee marjoja, niitä ei todellakaan ole tarkoitettu räkäteille. Taidan antaa räkätin olla ja suojaan pensaat kunhan kesä etenee.

Tiedusteluretki

Tein tänään iltapäivällä pikaisen visiitin suolle. Tarkoitus ei ollut kuvata oikeastaan mitään, vaan käydä vain hieman kävelemässä. Retkellä oli kuitenkin myös selkeä tarkoitus, olin nimittäin päättänyt tiedustella sopivan reitin piilolle ensi viikon suomiittiä silmälläpitäen. Yksinään kulkiessa ei ole niin väliä vaikka joutuisi hieman "hakemaan" sopivaa reittiä, mutta isommalla porukalla se ei ole kovinkaan hauskaa. Samalla pääsin tarkistamaan missä kunnossa piiloni on taas hieman pitemmän käyttötauon jälkeen. Olikin hyvä että kävin tarkistamassa tilanteen, aiemmin käyttämäni reitti oli melko upottavassa kunnossa, joten hain vaihtoehtoisen reitin hieman sivummalta. Piilokin oli kärsinyt hieman vaurioita viime päivien kovissa tuulissa, piilon päälle viritellyn naamioverkon kiinnitykset olivat pettäneet ja koko verkko oli yhtenä myttynä piilon kulkuaukon edessä:
Virittelin verkon takaisin paikalleen ja parantelin muutenkin hieman verkkojen kiinnityksiä. Saman tien virittelin sitten verkot hieman isommalle alalle piilon viereen, hyödynsin puita verkkojen kiinnityksiin ja verkkojen nostamiseen hieman korkeammalle. Nyt on tilaa pitää miittiä, kaikille löytyy sopivasti paikka verkon alta ja kuvaus- ja tähystysaukkojakin pitäisi riittää.
Mitäs mieltä olette, kelpaako?

No jopas.

Pari päivää on mennyt ja tämä läppäri taitaa peräti toimia. Ei ainakaan sammahtele enää itsekseen. Hyvä näin. Olenkin näköjään melkoinen velho kunnostamaan näitä vehkeitä. Pitäisiköhän perustaa firma, jos rupeasin sivuhomminani puhdistelemaan kahvitahroja ihmisten tietokoneiden sisältä?

Pikkulikat ovat olleet koko viikon kipeinä. Ensin Susanna oli kuumeessa. Kuumeen laskettua ajateltiin että hyvä, mikäs tässä. Vein tytöt päiväkotiin ja ehtivät olla noin tunnin kun puhelin soi ja päiväkodista ilmoitettiin Tiinan olevan vuorostaan kuumeessa. Menin hakemaan Tiinaa kotiin ja kuulin samalla Susannan mahan olevan sekaisin. Eihän siinä sitten muuta voinut kuin tuoda Suskukin kotiin. Nyt ovat molemmat sitten poteneet mahatautiaan koko viikon. Tänään taitaa olla ensimmäinen päivä kun alkavat olla suunnilleen kunnossa, mutta hoitoon ei ole vielä asiaa. Minulla taas olisi ollut melko tärkeää menoa tälle päivälle, mutta minkäs teet, kyllähän nuo naperot menevät kaiken muun edelle. Olin nimittäin saanut kutsun TÄMÄN näyttelyn kutsuvierastilaisuuteen tälle päivälle. Tuolla on kaiken muun lisäksi esillä jonkin verran minun ottamiani valokuvia virkakoirista. Jos aikaa ja intoa riittää, käykää katsomassa. Itse ajattelin poiketa paikalla jossakin välissä kesän aikana kun ajelemme taas länteen päin sukuloimaan.

Joo-o

Ei tämä kannettava tainnutkaan tulla ihan kuntoon. Katkaisee virrat itsekseen, johtuu ilmeisesti siitä että kuumenee liikaa. Ainakin tuntuu takaosastaan kovin kuumalta aina silloin kun tekee tuon yllättävän sammumisen. No, ei hätää. Kannet auki ja jatketaan puhdistelua, ilmeisesti sähköä menee vielä jossakin kohdassa väärään aikaan väärään paikkaan jotain kahvitahraa pitkin. Voi tietysti olla myös että kasasin tämän jotenkin väärin eikä ilma pääse kiertämään tuolla sisällä tarpeeksi ja siksi kuumenee liikaa. Ehkä tämä vielä tulee kuntoon.

Rakas vaimoni kyllästyi jo tämän temppuiluun ja tilasi itselleen uuden kannettavan. Taidan yrittää olla kiltti poika lähiaikoina, jos minäkin saisin sitten käyttää sitä uutta konetta kun posti sen tuo. Tiedän ainakin joutuvani laittamaan sen käyttökuntoon, eli voin aivan hyvin samalla tehdä siihen itsellenikin tunnukset, vai mitä?

Olisi kyllä sääli joutua luopumaan tästä vanhasta läppäristä, eihän tämä kummoinen vehje ole, mutta silloin kun vielä toimi ajoi asiansa enemmän kuin hyvin minun käytössäni.

Kahvia

Nyt harmittaa etten ottanut kuvia. Eilen harmitti taas muuten sen verran, että kuvaaminen oli viimeinen asia mielessäni. Onnistuin nimittäin kumoamaan täyden kupillisen kahvia suoraan kannettavani päälle. Tietysti koneessa oli tapahtumahetkellä, kuten yleensäkin, virrat päällä. Yritin pyyhkiä kahvia koneelta pois talouspaperilla, mutta kun näyttö meni juovaiseksi ja koneen alapinnalla oleista rakosista näkyi valuvan kahvia nykäisin virrat pois ja rupesin miettimään mitä tehdä. Lopulta päätin antaa koneen kuivahtaa aikansa ja sitten kokeilin käynnistellä uudestaan. Ei toiminut, virtavalo välähti pari kertaa, mutta siihen se sitten jäikin. Päätin ettei ole mitään menetettävää ja ryhdyin avaamaan koneen kuoria. Operaatio osoittatui yllättävän vaikeaksi näin ensikertalaiselle, mutta lopulta olin saanut kuoret irti ja edessäni oli koneen sisusta. Kahvia tuntui olevan kuivuneena miltei joka paikassa. Kävin verstaalta hakemassa alkoholia ja pumpulipuikkoja ja ryhdyin pyyhkimään kahvitahroja pois. Tippa ja tikku kerrallaan puhdistelin kaiken minkä näin. Näppäimistön ja muutamat muut suuremmat yhtenäiset pinnat pyyhin alkoholiin kostutetulla paperilla puhtaaksi. Lopulta uskoin saaneeni kaiken puhdistettua ja ryhdyin laittamaan konetta uudestaan kasaan. Sain koneen kasaan yhden aikaan yöllä. Päätin jättää koekäytön aamuun ja menin nukkumaan. Nyt kokeilin käynnistää koneen ja hämmästyksekseni huomasin että tämähän toimii.

Kannatti siirtää

Lähdin aamupäivällä käväisemään maastossa. En varsinaisesti ajatellut mennä piilolle kuvailemaan mitään, yleensä kun piilolla kannattaa olla paikalla jo heti auringon noustessa tai sitten vaihtoehtoisesti mennä iltapäivästä / alkuillasta odottelemaan auringonlaskua. Elukat kun tuntuvat yleensä olevan aktiivisimmillaan aamu- ja ilta-aikaan. Lähdin siis ehkä ennemminkin ulkoilemaan kuin kuvaamaan.

Kävelin ja kiertelin suolla, katselin ja ihmettelin luontoa ja päätin sitten mennä pitämään taukoa piilolle. Piilolla kaivoin repusta toisen naamioverkon jonka virittelin puiden varaan piilon viereen, tavallaan avonaiseksi "laajennusosaksi" kojulleni. Olin saanut verkon paikalleen ja join mehua kun katsoin juuri virittelemäni verkon ylitse. Paikalle oli ilmestynyt neljä kurkea ja kuovi. Eihän siinä muuta voinut kuin ruveta kuvaamaan. Kuvatessani katselin lintujen touhuja muutenkin, kuovi tuntui kovasti kuvittelevan olevansa osa tuota neljän kurjen porukkaa, kulki jatkuvasti kurkien mukana ja lopulta kurkien noustessa siivilleen lähti myös kuovikin.

Joutsenet olivat vaihtaneet paikkaa sitten viimenäkemän, olivat siirtyneet lähemmäs lokkiyhdyskuntaa ja kalasääsken pesäpuuta. Muutama muukin tirppa näkyi. Päätökseni siirtää piiloa oli mitä ilmeisimmin onnistunut. Reilu tunti paikalla ja reilusti havainnoitavaa ja jonkin verran jopa kuvattavaa. Päivän kuvat:

Ikääntymistä

Sain aamulla tekstiviestin jossa pikkusiskoni onnitteli minua, "vanhusta". No, ikäähän tuli taas pykälän verran lisää, mutta en kyllä tunne itseäni yhtään vanhaksi. Sen verran päivän mittaan sadelleet viestit pistivät miettimään maailman kiertokulkua, että oli ihan pakko kaivaa juuppelituupista teinivuosieni idoli esille. Ei taida Anguskaan tuntea itseään vanhaksi vaikka on reilusti meikäläistäkin iäkkäämpi:

Oli se

Kävin pikaisesti maastossa aamupäivällä. Piilo oli pysynyt paikallaan, vaikka edellisen käyntini jälkeen olikin ollut muutama todella tuulinen päivä ja piilon kiinnitysnarut olivat päässeet löystymään lumien sulamisen myötä:
Purkasin koko systeemin ja siirsin piilon toiseen paikkaan, lähemmäs sitä aluetta missä olin havainnut kurkien viihtyvän aiemmilla käynneilläni. Piilon pohjarakennetta epäilleille tiedoksi, levyt olivat toimineet kuten olin arvellutkin, eikä rakennelman siirtäminen ollut mikään ylivoimainen koitos, vaikka maasto oli paikoitellen erittäin kostea ja upottava. Uudessa paikassa virittelin naamioverkon piilon päälle:
Poistuessani nappasin vielä kuvan maisemasta ja piilosta uudessa paikassaan:
Aika hyvinhän tuo tuonne häviää, eikös?

Uimareita

Neiti 5v on innokas uimari. Tänään oli Kouvolan uimarit ry:n vesipeuhula -ryhmän kevätkauden viimeiset harjoitukset. Otin kameran mukaan kun vein tytön hallille:

Kuvia oli vaan vaikea ottaa kun tyttö on kuin hylje, enemmän pinnan alla kuin päällä:Onneksi ryhmän touhuihin kuului altaan reunalta hyppyjä, sain edes pari fotoa aikaiseksi:Että semmoisia tällä kertaa. Aamulla olisi tarkoitus lähteä katsomaan miten piilo on kestänyt tuulessa ja tulvassa suolla. Pitäkäähän peukkuja että on vielä paikallaan.

Nöyrimmät anteeksipyyntöni

Pyrin yleensä pitämään viimeiseen asti kiinni sovituista asioista. Nyt joudun kuitenkin esittämään nöyrimmät anteeksipyynnöt niille Nikon -porukan jäsenille, jotka olivat valmistautuneet lähtemään "suo miittiin" 25.4. Itsestäni riippumattomista syistä jouduin perumaan tapahtuman. Pahinta tapahtuneessa oli se, että en saanut mahdollisille osallistujille toimitettua sanaa tapahtuman peruuntumisesta. Olen tapahtuneesta syvästi pahoillani.

Vappu oli ja meni. Vietimme vappua perheen kesken. Poikkesimme järven rannalla paistamassa makkarat. Onnistuin nappaamaan muutaman luontoaiheisen kuvankin:

Jos näissä ei ollut kevään tuntua tarpeeksi, varmana kevään merkkinä voitaneen pitää sitä, että takapihan kangasvuokot ovat taas ryhtyneet kukkimaan: