Kukkanen

Välillä vähän muutakin kuin noita suojuttuja:
Jossakin välissä voisi vaikka postailla vähän tuota "city puoltakin" tänne.

Pieni kysely

Noin vuosi bloggausta on nyt takana ja tekstejä on tullut (tämä mukaanluettuna) 83 kappaletta. Laskurin mukaan blogia on ladattu näkyviin 5300 kertaa. (ja rapiat päälle) Tuo laskuri on sinällään vähän hölmö, että se kertoo vain latauskertojen määrän, ei esimerkiksi eri kävijöitä. Siksi ajattelinkin kysyä ihan näin blogiteksissä että ketkä tätä oikein lukevat? Muutamia tuttuja kuvaajia tiedänkin, heiltä kun on aina välillä tullut kommenttejakin näihin löpinöihini. Mutta entäs kaikki muut? Keitä te olette? Seuraatteko säännöllisesti vai ihan satunnaisesti? Miksi käytte ainakin välillä katsomassa tätä blogia ja miten olette tämän löytäneet?

Vastauksistanne etukäteen kiittäen.

Auringonlaskun kurkia

Lupasin laittaa pari kuvaa eiliseltä suotapaamiselta ja raapustaa jotakin kurjista. Tässä ensin ne kuvat:
Ensimmäinen kuva kertonee hyvin miten epätoivosen kaukana kurjet olivat metsäsaarekkeen reunasta katsottuna. Tuolta etäisyydeltä ei oikein saa sellaisia kuvia mitä haluaisin ottaa. Kuva on otettu 400mm objektiivilla ja suurentamaton.

Jälkimmäinen taas on omalla tavallaan mielestäni ihan kaunis, purppuransävyinen auringonlasku ja kohtuu iso kurkiparvi lentämässä kohti. Tuollainen näky pistää piilossa kykkivän kuvaajan sydämen pamppailemaan jännityksestä, laskeutuvatko kohdalle vai menevätkö yli. Jos laskeutuvat, miten sijoittuvat, millaiseen kulmaan piiloon nähden, saako taustasta parhaan mahdollisen efektin irti jne. Listaa mielessä risteilevistä ajatuksista voisi jatkaa loputtomiin. Eilen vetivät sitten komeasti ylitsemme.

On ollut mielenkiintoista huomata miten eri tavalla kurjet käyttäytyvät tuolla suolla kuin esimerkiksi lähialueen pelloilla. Pellolla oleva kurkiparvi ei ole millänsäkään jos menee kameran kanssa pellon laitaan ottamaan kuvia. Suolla jos saavat havainnon suon laidalla olevasta kuvaajasta, lähtevät heti kauemmas ja suolla etäisyydet ovat moninkertaiset jo heti kättelyssä. Pelloille laskeutumassa oleva kurkiparvi kaartaa kyllä alueen yli, mutta ei yleensä pyörrä laskupäätöstään, vaikka havaitsisikin ihmisen olevan jossakin pellon lähettyvillä. Suolla taasen parvi vetää välittömästi ylös jos havaitsee liikettä suunnitellun laskeutumisalueensa lähettyvillä, kuten kuvaajaporukallemme kävi eilen. Laskeutuneesta kurkiparvesta muutama lintu on jatkuvasti pää koholla tarkkaillen ympäristöään ja vähäisimmänkin liikkeen havaitessaan koko parvi saa tiedon asiasta, yleensä sillä seurauksella että ensin kaikki parven linnut katsovat mistä on kyse ja sitten nousevat siivilleen. Olisi kohtuu helppoa katsella millä pelloilla kurjet liikkuvat näin muuttoaikaan ja majoittua esimerkiksi johonkin sopivaan ojaan tai painanteeseen pellon laidalle naamioverkon alle ja ottaa sitten kuvia, mutta ei se olisi sama asia. Vaikeudet ja haasteet tekevät onnistuneesta kuvasta ainakin itselleni paljon "kallisarvoisemman" ja kaiken kaikkiaan, minullehan kyse on tällä hetkellä nimenomaisesti suoluonnon taltioinnista, eihän semmoisia kuvia voi mistään pellolta ottaa, vai voiko?

Eväsretki

Niinhän siinä kävi kuin pelkäsinkin, kurjet tekivät oharin. Kolmen kuvaajan porukalla kyyhöttelimme piilon "länsisiivessä" ja kurjet loistivat poissaolollaan. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, näimme kurkia, menivät vierestä ohitse tai lensivät kaukana. Yksi pienehkö parvi oli tekemässä laskua piilon lähettyville, mutta ilmeisesti kaksi laitimmaista lintua saivat jonkinlaisen havainnon porukastamme verkon alla, koska kesken laskukaarron ääntelivät pari kertaa ja kanttasivat tiukasti vasemmalle. Tämän havaitessaan parven muutkin linnut vetivät laskutelineet takaisin ylös ja lisäsivät tehoja kaartaen myöskin kulkusuunnassaan vasemmalle. Koko parvi katosi piilon lähellä olevan metsäsaarekkeen taakse.

Viimeisenä epätoivoisena yrityksenä päätimme kokeilla mennä metsäsaarekkeen läpi katsomaan josko metsikön toisesta reunasta olisi mahdollista saada kuvia kurkiparvista. Olihan niitä lintuja. Olivat vain miltei vastakkaisella laidalla suota. Lähdimme palailemaan kohti piiloa ja sinne jätettyjä varusteita kun horisontissa näkyi reilusti suurempi kurkiparvi. 60 metrin suojuoksun ennätystä tavoitellen säntäsimme takaisin metsikköön, mutta nämäkin kurjet jatkoivat matkaansa aivan perimmäiseen kulmaan meistä katsottuna. Luovutimme illan jo pimetessä, haimme varusteet piilolta ja suuntasimme takaisin kaupunkiin.

Postaan tänne kuvan tai kaksi huomenna ja laitan vähän lisää ajatuksia noista kurjista ja niiden kuvaamisesta.

Jotain ihan muuta

Tiedusteluretki tornille

Käväisin pikaisesti suon laidalla sijaitsevalla lintutornilla. Reissuun oli ihan selkeä syy, halusin tietää ovatko kurjet vielä samoilla seutuvilla kuin edellisellä retkelläni. Tämä tieto taas kiinnosti sen vuoksi että menin Jussille uhoamaan että pystyisin järkkäämään hänet riittävän lähelle kurkia...

Kuten aina, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ainakin tänä iltana paikalle saapuneet kurkiparvet tuntuivat viihtyvän suon luoteiskulmalla. Paikkaan on piilolta matkaa äkkiä arvoiden reilu 600 metriä. Huono juttu. Nyt pitäisi sitten miettiä siirränkö piilon, viritänkö jonkin toisen piilon vai luotanko siihen että ruokailevat tuon suon kulman tyhjäksi näiden parin päivän aikana mitä tässä on ennen seuraavaa kuvausreissua ja tulevat sitten piilon lähettyville. Vaikeita päätöksiä. Pitäisi tietää mihin aikovat laskeutua että osaisi olla oikeassa paikassa kun tulevat.

Kurkia, kurkia ja lisää kurkia

Suunniteltu kuvaajatapaaminen suolla kuivui kasaan kun osallistujat yksi toisensa jälkeen ilmoittivat etteivät tulekaan. Olin kuitenkin varannut iltapäivän ja illan maastossa olemiseen, joten päätin lähteä itsekseni. En tehnyt alkuperäisen miitin ohjelman mukaista maastokierrosta vaan suuntasin suoraan piilolle.

Touhutessani piilolla varusteitteni kanssa lähistöllä ollut muutaman kurjen parvi päätti siirtyä hieman kauemmaksi. Viriteltyäni kaluston valmiiksi, istuskelin rauhassa, söin eväitä ja nautin hiljaisuudesta. Sitten kuului muutama kurjen huuto jostakin kaukaa. Hetken kuluttua ääni kuului hieman lähempää. Noin kymmenen kurjen parvi laskeutui piilon lähelle. Kurjet touhuilivat omiaan ja välillä huutelivat. Illan edetessä huutoja kuului yhä enemmän ja enemmän. Kurkia saapui jatkuvasti lisää, välillä muutaman linnun ryhmissä, välillä taas isommissa parvissa. Lopulta kurkia oli niin paljon, että huutoja kuului miltei taukoamatta kaikista suunnista.

Odotellessani jotain tapahtuvaksi päätin ottaa omakuvan,
kertonee harrastuksen luonteesta jotakin:

Tämä kuva on otettu 70-300/5.6 zoomilla, polttovälin ollessa noin 200mm kohdilla. Esillä ihan vain muistutuksena siitä, että ei luontokuvaus aina vaadi niitä miljoonan taalan pitkiä putkia:

Näitä muutaman kurjen porukoita laskeutui tasaisena virtana piilon lähettyville illan aikana:
Välillä taivaalla oli suoranaista ruuhkaa:
Osa taas saapui siistissä muodostelmassa:
Muuten vaan kuva, muutama kurki nokkimassa sapuskaa ja yksi vahtii:
Kliseitä vilisevä kurkikuva:
Tunnelmapläjäys naamioverkon alta:

Valmistelumatka

Käväisin tänään pikapuoliin maastossa, kävin laittamassa piilon laajennusosan paikalleen ensi lauantain tapaamista varten. Lämmin, aurinkoinen aamupäivä oli omiaan pienelle patikkaretkelle maastossa. Nappasin matkan varrelta muutaman kuvan: