Joulu

Yksi hieman jouluinen kuva.

Juttu nippuun ja kiinni

Mielestäni tapaus "Studio Hera Bell" alkaa olla loppuun käsitelty. Ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia niitä jotka ovat linkittäneet blogiani eri sivuistoille, luottaen siihen että se on ollut hyvä tapa saattaa tapahtunutta yleiseen tietoisuuteen. Kun edellisen postaukseni englanninkielistä tekstiä oli käyty lukemassa miltei 800 kertaa vuorokauden aikana ja niistä suurin osa Suomen ulkopuolelta, uskoisin että tapaus on saanut tätäkin kautta melko hyvin näkyvyyttä.

Montreal Gazette lähestyi yhtä digicamera.netin aktiiveista ja ilmoitti, että he eivät aio tehdä Hera Bellin kuvavarkauksista (tai tekijänoikeusrikkomuksista, mitä termiä kukakin haluaa käyttää) juttua lehteensä. Lehden edustajat ovat yrittäneet tavoittaa Hera Belliä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Minusta tämä on ikävä käänne asiassa, koska minusta olisi ollut mielenkiintoista kuulla rouva Bellin selitys kaikkeen ilmitulleeseen ja mikäli selitykset eivät olisi olleet riittävän hyviä, lehtijuttu olisi ollut erinomainen väylä saattaa hänen mahdollisille asiakkailleen tieto siitä että hänen toimintansa ei ole aivan sitä mitä hän on antanut ymmärtää.

Mitä tulee oikeustoimiin, ei ole kovin realistista pyrkiä aloittamaan niitä täältä valtameren takaa. Kulut nousisivat väkisinkin huomattavasti suuremmiksi kuin mitä olisi oikeusteitse saatavissa. Lisäksi, kuten kuka tahansa joka on joskus oikeudessa ollut voi kertoa, lopputuloksesta ei koskaan ole mitään takuita kun astutaan oikeussaliin. Kyllähän aineisto Hera Belliä vastaan on melkoisen murskaava, mutta pitää ottaa huomioon, että miltei kaikki kuvat on otettu eri valokuvaajilta. Näinollen yksittäinen valokuvaaja voisi hakea oikeutta vain yhden kuvan luvattomasta käytöstä. Kanadassa asuvalle ja vaikuttavalle valokuvaajalle tämä olisi yksi mahdollinen tie ja itse todennäköisesti sitä käyttäisin. Ilman näyttöä siitä, että Hera Bell on saanut taloudellista hyötyä kuvan käytöstä, korvaukset jäisivät todennäköisesti melko pieniksi, mutta jonkinlainen rangaistus kuvan luvattomasta käytöstä olisi melko todennäköinen seuraus.

Kuten aiemmin totesin, kuvavarkauksia tapahtuu netissä jatkuvasti. Hyvä esimerkki tästä on se, että yksi tuttu kuvaaja löysi ottamansa kuvan erään tanskalaisen kuvaajan sivustolta mainostamassa ko. tanskalaisen kuvaajan palveluja. Syy miksi kiinnostuin Hera Bellin tapauksesta, on väärinkäytösten laajuus ja hänen väitteensä siitä että hän on "ammattikuvaaja." Monet hänen väitteistään on saatettu vähintäänkin kyseenalaisiksi viime päivien aikana. En osaa sanoa kuinka suurelta osin hänen antamansa virheelliset tiedot ovat olleet vain oman itsetunnon kohottamista eri valokuvausaiheisilla sivustoilla ja paljonko kyse on ollut hänen yrityksensä markkinoinnista.

Uskoisin että tästä tapauksesta voidaan oppia jotakin. Uraansa aloittelevalle valokuvaajalle tämä käy hyvästä esimerkistä internetin mahdollisuuksista saada näkyvyyttä yritykselle. Hera Bell oli onnistunut luomaan hyvin vakuuttavan ja ammattimaisen kuvan itsestään verkossa. Tähän tulisikin jokaisen pyrkiä, kuitenkin (tietysti) siten, että käyttää omia, todellisia ja helposti tarkistettavia saavutuksiaan markkinointiin. Mitä taas tulee valokuvaajaa etsivään asiakkaaseen, hänen olisi hyvä ottaa huomioon että kaikki mitä internetissä näkee ei välttämättä ole aivan sitä miltä se ensi silmäyksellä näyttää. Kannattaa ehkä tarkistaa kuvaajan taustoja ja väitteitä osaamisestaan ennen kuin sitoutuu palkkaamaan hänet. On hyvä muistaa että kaikessa markkinoinnissa pyritään korostamaan positiivisia asioita ja vähättelemään tai jättämään kokonaan mainitsematta negatiiviset.

Ellei jotakin erityistä ilmene, kuten esimerkiksi oikeustoimia Hera Belliä vastaan, katson ettei minulla ole mitään syytä kirjoittaa hänestä enempää. Hänen maineensa on melkolailla tuhottu valokuvaajien keskuudessa ympäri maailmaa, hänen nettisivunsa ovat kiinni ja luvattomat kuvat eivät enää ole nähtävissä muuten kuin "nettietsivien" tallentamina ruutukaappauksina. Kuten joku asian esitti, hänen "signature style" osoittautui enemmänkin "stole style" kuvaukseksi. Mikäli hän kuitenkin joskus palaa netin kuvauspalstoille itseottamine kuvineen (kuten toivon hänen tekevän), hän tulee vielä pitkän aikaa kohtaamaan kommentteja kuten "nätti kuva, kuka sen tällä kertaa on ottanut." Niin kauan kun hän toimii rehellisesti, toivotan hänelle voimia kohdata edessä olevat vaikeudet. Kerran menetetyn luottamuksen takaisin saaminen on kovan työn takana.

Studio Hera Bell, osa III

Tarina Hera Bell jatkuu. Muutaman todella aktiivisen henkilön tekemän etsinnän seurauksena viimeisten päivien aikana on löytynyt yhä uusia "kuvapareja" on löytynyt. Viimeisin luku selvistä tapauksista jotka on julkaistu täällä on 25. Toimintamallina vaikuttaisi olleen että on otettu jonkun ei pohjois-amerikkalaisen kuvaajan ottama kuva netistä, käännetty se peilikuvaksi ja sitten säädetty värejä tai tehty kuvasta mustavalkoversio photoshopissa. Näillä yksinkertaisilla photaritekniikoilla luvattoman kuvan löytämisestä on onnistuttu tekemään huomattavasti paljon vaikeampaa. Esimerkiksi googlen kuvahaku ei tunnista peilikuvaa samaksi kuvaksi alkuperäisen kanssa. Tällä kertaa asialla ei ollut kovin suurta vaikutusta, koska "nettietsivinä" toimivat henkilöt huomasivat tämän ja ottivat Heran julkaisemia kuvia, käänsivät ne peilikuvaksi ja tekivät uuden haun joka sitten (yllätys!) alkoikin tuottaa tuloksia.

Alkuperäisessä dpreviewn keskustelussa aiheen tiimoilta (uusi on aloitettu tämän jälkeen) Croatialainen ammattikuvaaja, Dean Bertoncelj, kertoi että yksi luvattomasti käytetyistä kuvista oli hänen ottamansa. Bertonceljillä on tili shutterstockissa. Kun shutterstock sai tiedon luvattomasta kuvasta, Bertonceljin tili lukittiin ja kuvatoimisto pyysi häneltä selvitystä. Bertoncelj lähetti yhtiöön tarvittavat todisteet siitä että hän on kuvan oikeuksien oikea omistaja sekä linkit dpreviewn keskusteluihin ja sai tilinsä näin taas auki. Aikaa tähän toimenpiteeseen meni reilun päivän verran. Tämä toimii mielestäni hyvänä esimerkkinä siitä, miten vakavia seurauksia kuvan luvattomalla käytöllä voi pahimmillaan olla. Tilannehan on saattanut aiheuttaa todellista taloudellista tappiota Bertonceljille, koska joku olisi voinut haluta ostaa hänen kuviaan sillä aikaa kun hänen tilinsä oli suljettuna.

Joitakin Hera Bellin julkaisemia kuvia on löytynyt myös muiden Kanadalaisten valokuvaajien sivuilta. Näille valokuvaajille on ilmoitettu löydöistä ja he miettivät miten aikovat asian suhteen edetä. Samassa maassa asuvina heillä on parhaat mahdollisuudet hoitaa asiaa oikeusteitse. Oikeustoimien aloittaminen täältä atlantin toiselta puolelta on todennäköisesti niin hankalaa, että saavutettavat hyödyt eivät ole vaivan arvoisia. Tätä asiaa kuitenkin selvitellään ja mikäli se osoittautuu jotenkin toteuttamiskelpoiseksi, asia tullaan viemään eteenpäin.

Oikeustoimista päästäänkin sitten aiheeseen joka sai "nettietsivien" tunteet kuumenemaan. Yksi aktiiveista postasi löydöksistä tietoa mu-43 foorumille, sivustolle jossa Hera Bell on aktiivisesti esitellyt kuviaan. Sivuston moderaattorit laittoivat ketjun lukkoon ja totesivat ettei sivusto ole oikea paikka henkilökohtaisille syytöksille, vaan asiat tulisi tarvittaessa ratkaista tuomioistuimessa. Kaikkein kuumimman etsinnän ollessa käynnissä, tätä kantaa ei katsottu kovin hyvällä, joitakin uudelleen postauksia sivustolle tehtiin tapauksesta ja yksi kirjoittaja sai sivustolle porttikiellon. Sivuston pitäjä, Amin Sabet, julkaisi lausunnon dpreview:ssä, jossa hän selventää sivuston ja sen ylläpidon kantaa asiaan. Mielestäni herra Sabet perusteli kannan hyvin ja osallisten tulisi kunnioittaa sivuston ylläpidon näkemyksiä. Mielestäni sivustoon ja sen ylläpitoon kohdistuva kritiikki on selvennyksen jälkeen aiheetonta, eikä edistä tapauksen käsittelyä millään tavalla.

Mitä enemmän Hera Bellin kuvia ja kirjoituksia on tutkittu, sitä enemmän epäselvyyksiä on ilmennyt. Hera Bell on esimerkiksi useilla valokuvausaiheisilla sivustoilla kertonut näyttelyistä joissa hänen kuviaan on ollut esillä ja palkintoja joita on kuvillaan voittanut jne. Aktiivisesta etsinnästä huolimatta ainoa todiste hänen kuvien esillä olostaan on Montreal Gazetessa ollut artikkeli yhdestä näyttelystä. Mitä taas tulee palkintoihin, ainoat maininnat niistä internetissä löytyvät Hera Bellin omista kirjoituksista. Mitä enemmän asiaan perehtyy, sitä enemmän alkaa näyttää siltä että Hera Bell on keksinyt suuren osan suosituksistaan ja käyttänyt muiden ottamia kuvia valokuvausyrityksensä markkinoinnissa. Tapauksen mittakaava on tuntuu uskomattomalle ja kaiken esille tulleen jälkeen on vaikea uskoa minkään osa-alueen Hera Bellin imagosta olevan totuudenmukainen. En voi kuin todeta, että onneksi vastaavaa tapausta ei osunut kohdalleni silloin aikoinani kun vuosia sitten päätin kenet palkkaan hääkuvaajakseni.

Mitä taas tulee niihin henkilöihin "dc.netissä" jotka kaivavat netistä yhä lisää todistusaineistoa, en voi muuta kuin todeta että olette uskomatonta sakkia. En kaikkina näinä vuosina mitä olen foorumia seurannut, pyörinyt taustalla ja toisinaan jonkun kommentin tai kuvan laittanut esille, nähnyt samanlaista yhtenäisyyttä kuin tämän tapauksen yhteydessä. Saunailta ketjun hengen mukaisesti, "kippis!"  ;)

Tapaus Studio Hera Bell, jatkoa

Ensinnäkin pyydän anteeksi että tämä kotimainen versio kirjoituksistani julkaistaan näin suurella viiveellä. Koin tärkeämmäksi jakaa tietoa tapauksesta kansainvälisellä tasolla, kotimaassa tieto tapahtumista varmasti levisi digicameran kautta varsin tehokkaasti.

Ensimmäisen kirjoitukseni jälkeen tämä "blogi" on julkaistu. Kuvaparit ovat samoja joita esiteltiin dpreview:n keskustelussa aiemmin. Digicameran aktiivit käyvät edelleen läpi kaikkia mahdollisia kuvia joita löytävät netistä ja jotka jollakin tavalla liittyvät Hera Belliin. En tiedä onko tästä enää mainittavaa hyötyä, koska rouvan tieto Bellin tekemisistä on lähtenyt leviämään ja hänen maineensa on kokenut kovan kolauksen. Kaikki uudet löydöt ovat siis vain "taas yksi varastettu kuva" olematta varsinaisesti yllätys kenellekään. Toisaalta, kuten eräs kuvien jahtaajista totesi digicameran keskustelussa (sivulla 21) "...eipä tällä pakkasella nyt oo parempaakaan. Toinen mahdollisuus olisi mennä siivoamaan varastoa. Siispä katselen kuvia." ja "kun saadaan tarpeeksi näkyvyyttä, saadaan tieto hänen mahdollisille asiakkailleenkin" Kyllä, kosto voi joskus muuttua melko rumaksikin, mutta täytyy todeta että en tunne paljoakaan sympatiaa ainakaan ennen kuin Hera Bell astuu esiin, pyytää anteeksi, parantaa tapansa ja siivoaa kaikki sivustonsa luvattomasta materiaalista.

Kuten täältä voi nähdä ja kuten aiemminkin kirjoitin, tämä ei ole ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen tapaus. Kuvavarkauksia tapahtuu netissä päivittäin.

Eli, jos olet valokuvaaja etkä halua että kuviasi käytetään luvatta, kannattanee aina tasaisin väliajoin tehdä pieni tarkistus siitä missä kaikkialla ottamiasi kuvia esiintyy. Googlen kuvahaku on yksi tapa toteuttaa tarkistuksia.

Tapaus Hera Bell

Kuvaaminen on jäänyt muiden kiireiden johdosta hyvin vähälle viime aikoina ja siksi en ole päivittänyt blogiani kevään jälkeen. Nyt kuitenkin törmäsin asiaan josta katsoin aiheelliseksi kirjoittaa jotakin, vaikka kuvaamaan en ole vieläkään ehtinyt.

Muutaman viime päivän aikana digicamera.net sivuston keskusteluissa on oltu harvinaisen yhteinäisenä rintamana. Yleensähän siellä väännetään kättä milloin mistäkin, mutta tällä kertaa kaikki ovat olleet yhdestä asiasta samaa mieltä. Kyse on tapauksesta jossa eräs kuvaaja oli tehnyt tarkistuksen mihin kaikkialle hänen ottamia kuvia on päätynyt internetin ihmeellisessä maailmassa. Yllätyksekseen hän löysi yhden kuvansa Kanadalaisen valokuvaajan, Hera Bell:in blogista. Rouva Bell oli kirjoittanut kuvan yhteyteen melko pitkän tarinan siitä, missä ja miten oli kuvan mukamas ottanut. Kun asia päätyi digicameran sivuille alkoi tapahtua. Porukka kävi läpi Bell:in kuvia ja löysi yhä lisää kuvia joista osa oli varmasti otettu luvatta ja osa oli vähintäänkin epäilyttäviä. Sitten tapauksesta ruvettiin kirjoittamaan myös ulkomaisilla valokuvaussivustoilla. Bell käväisi dpreview :n keskustelussa ilmoittamassa että syytökset eivät pidä paikkaansa, mutta kun häneltä pyydettiin todisteita omien väitteidensä tueksi ja muiden kumoamiseksi, hän poistui eikä palannut. Samalla hänen sivustonsa menivät kiinni.

Kuvavarkauksia tapahtuu netissä joka päivä. Suurin osa on sinällään melko harmittomia vaikkakaan eivät missään tapauksessa hyväksyttäviä. Tämän tapauksen tekee mielestäni erityisen törkeäksi se, että Bell on (tai ainakin esiintyy) valokuvausalan ammattilaisena ja muistaa jopa pyytää muita kunnioittamaan kuviensa tekijänoikeuksia sivuillaan. Rouva on ollut esillä paikallisissa lehdissä ja ilmeisesti tv-ohjelmissa valokuvausprojekteihinsa ja näyttelyihinsä liittyen. Viimeisimmän tiedon mukaan Montreal Gazette harkitsee lehtijuttua tämän kuvavarkaustapauksen tiimoilta. Melkoisen huonoa mainosta rouva Bellin kannalta, jos lehti päättää jutun tehdä ja julkaista. Uskoisin että juttu ilmestyy, todisteet ovat sen verran murskaavat.

Alla linkit kuvapariin, rouva Bellin kuva ja alkuperäinen:

Hera Bell blogisivu
(tai jos tarkkoja ollaan, ruutukaappaus siitä)
alkuperäinen
Tässä vielä alkuperäisen kuvaajan LightRoom kuva, jossa näkyy että samasta paikasta on muitakin kuvia jos tuo ylläoleva ei vielä vakuuttanut:
LR ruutukaappaus
 
Tässä linkki digicameran alkuperäiseen keskusteluun josta koko homma lähti käyntiin.

Tästä ketjusta taas löytyvät kaikki kuvaparit jotka porukka onnistui kaivamaan esille.

Vaikea ymmärtää miksi joku toimisi näin, mutta onhan vastaavia tapauksia paljastunut ennenkin. Tavallaan hieman surullista, ilmeisesti rouvalla on ollut pakottava tarve saada aikaiseksi jotakin mihin eivät omat taidot ole riittäneet, mutta toisaalta varas on varas ja ansaitsee rangaistuksen, oli syy mikä hyvänsä.

Kevään viimeiset teeret

Yöllä kellon herättäessä en olisi millään jaksanut lähteä. Jotenkin ei vain huvittanut, ei sitten yhtään. Noin varttitunnin kestäneen henkisen kamppailun jälkeen karaisin itseni ja kolistelin keittiöön laittamaan kahvinkeittimen päälle. Kahvin valmistuessa oli hyvää aikaa pukeutua ja käyttää koirat pikaisesti tarpeillaan. Kun olin saanut pakolliset kaksi mukillista kahvia sisuksiini, olin siinä määrin elävien kirjoissa että kykenin nostamaan varusteet autoon ja lähtemään liikkeelle.

Metsäautotie oli juuri ja juuri ajettavassa kunnossa, viime päivien lämpimät kelit olivat paikoitellen pehmittäneet tien tehokkaasti ja lisäksi ilmeisesti tukkirekka tai vastaava iso auto oli jättänyt tiehen jälkensä. Henkilöautolla sain olla tarkkana etten jäänyt parissa kohdassa pohjasta kiinni.

Tien päästä lähdin hiihtämään kohti suolla odottavaa piiloa. Törmäsin ongelmiin heti alkumatkasta, normaalisti käyttämäni traktoriura oli lähes lumeton ja viereinen taimikko ei taas tiheytensä vuoksi soveltunut ahkion kanssa hiihdettäväksi. Taimikon reunassa oli onneksi sen verran lunta ja hyvä hankikanto, että pääsin sentään etenemään, joskin paljon hitaammin kuin mihin olin tottunut. Suon reunassa törmäsin seuraavaan ongelmaan, metsän ja suon rajapinta oli täysin lumeton ja lisäksi aivan sula. Riisuin sukset ja aikani hapuiltuani, löysin kohdan missä saappaan varret riittivät. Ahkio kellui nätisti varusteiden painosta huolimatta ja tuli miltei kuivana yli. Tässä kohtaa totesin tehneeni erinomaisen päätöksen kun en lähtenyt sunnuntaina Nean kanssa kuvausretkelle vaikka alunperin olimmekin niin suunnitelleet. Nea ei olisi mitenkään päässyt sulan kohdan yli kuivin jaloin ja kuten tiedetään, märät varusteet eivät juurikaan lämmitä. Retki olisi loppunut suon laitaan tai sitten olisimme palelleet piilolla märissä varusteissa, jolloin kuvaamisesta olisi ollut luontokokemuksen riemu kaukana.

Reuna-alueen selvitettyäni matkanteko alkoikin sujumaan. Suota peitti tasainen jääkerros, jonka päällä oli jokunen sentti kovaksi hangeksi jäätynyttä lunta. Sukset ja perässä kiskomani ahkio luistivat kuin itsekseen kohti piiloa. Perillä vastoinkäymiset jatkuivat, piilon kiinnitykset olivat pettäneet ja tuuli oli riepotellut telttaa siten, että toinen teltan tukikaarista oli katkennut. Otsalampun valossa tehdyllä pikaisella narupaikkauksella sain kaaren jäykistettyä ja teltan uudestaan pystyyn.

Asetuin piiloon, laitoin kuvauskaluston valmiiksi ja seurasin jälleen kerran todella hienoa auringonnousua:
Valon lisääntyessä teeret alkoivat saapua paikalle:
Lintuja saapui paikalle tasaiseen tahtiin, mutta huomattavasti vähemmän kuin edellisellä retkelläni, n. 20 ukkoa. Lintujen määrän lisääntyessä alkoivat yhteenotot parhaista paikoista:

Sain jonkin verran ihan hyvää kuvamateriaalia yhteenotoista, laitan niitä esille kun saan kaikki kuvat käytyä läpi. Osassa kuvista on paljon liike epäterävyyttä, johtuen siitä, että yhteenotot tapahtuivat pääsääntöisesti melko pian lintujen saavuttua, jolloin valoa oli vielä melko vähän kuvaamisen kannalta katsottuna.

Kun linnut olivat saaneet soitimen nokkimisjärjestyksen ratkaistuksi, sain otettua joitakin mielestäni aika näyttäviä yksilökuvia kun valaistus ja lintujen sijoittuminen osuivat kohdalleen:
Teerien lopetettua ja poistuttua paikalta, lastasin piilon, sen pohjalevyt ja muut varusteeni ahkioon ja lähdin hiihtämään takaisin autolle:
Kuten kuvista näkyy, piilon muut osat (ja osa kuvausvarustuksestanikin) mahtuu ahkioon pohjalevyjen kiinnittyessä ahkion päälle. Paluumatkallani hiihdin pienen mutkan ja kävin viemässä pohjalevyt toiseen kohtaan suoaluetta odottelemaan kevään etenemistä ja uusia kuvausretkiä. Telttaosan kuljetin kotiin kuivumaan ja korjattavaksi.

Teeriaamu

Sää oli suosiollinen kuvausretkelleni, lämpötila oli yöllä painunut hieman nollan alapuolelle, joten pääsin hiihtelemään ahkioni kanssa hyvin kantavalla hangella. Piilolle päästessäni aamu alkoi juuri sarastaa ja taivaalla loistanut puolikuu menetti hienon punaisen sävynsä juuri hetkeä ennen kuin sain kamerani kuvausvalmiiksi:
Auringonnousu oli jälleen kerran loistavan oranssin värinen, värjäten kaiken purppuran / punaisen ja oranssin eri sävyillä aamun edetessä.
Odotellessani teeriä saapuvaksi nautin tapani mukaan kuvauspiilon perinteisen aamiaisen, teetä ja voileipiä. Oli vielä hieman liian pimeää valokuvauksen kannalta, mutta kun lähistöllä metelöinyt yksinäinen joutsen lähti lentoon, päätin yrittää lentokuvaa tummaa metsänreunaa vasten:
Valon lisääntyessä myös teeret saapuivat paikalle ja aloittivat hyvin nopeasti soidinmenonsa. Nopeasti laskettuna paikalla oli parhaimmillaan n. 40 ukkoa ja pari akkaakin kävi paikalla nostamassa ukkojen kierroksia. Yhteenottoja tapahtui vähän väliä joka suunnassa piilon ympärillä. Alla muutama otos aamun kahinoista:
Teerien poistuttua paikalta pakkailin varusteeni ja olin siirtämässä piiloa pari metriä sivummalle, koska aivan piilon viereen oli hyvää vauhtia kehittymässä sulavan lumen aiheuttama tulva, kun ylitse lensi yksinäinen hanhi. En varmaankaan olisi edes huomannut sitä, ellei se hyvin ystävällisesti olisi ilmoittanut lähestymisestään melko kovalla äänellä. Ehdin hyvin nappaamaan kameran repun päältä ottamaan ylilennosta kuvan:
Hiihtäessäni takaisin autolle törmäsin vielä vanhaan tuttuun, kalasääskeen:
Kaiken kaikkiaan voisin todeta reissun olleen oikein onnistunut. Yritin kahlata lähiaikoina kuvia läpi, eli jokunen teerikuva lisää saattaa ilmestyä tämän päivän jäljiltä vielä tulevaisuudessakin. Parin päivän päästä olisi tarkoitus mennä Nean kanssa käymään vielä kertaalleen "teeri retkellä" ja sitten varmaankin siirrän piilon toiseen paikkaan. Toivottavasti lumet pysyvät vielä nuo pari päivää, pääsisimme Nean kanssa helpommin perille piilolle.

Ei metsoa

Tarkoitus oli käydä kuvaamassa metson soidinta. Paikka oli mitä mainioin, jälkiä oli koko mäenrinne täynnä ja aamun sarastusta odotellessamme puihin lasketuikin useampikin metso. Lähin taisi olla alle kymmenen metrin päässä olevassa puussa. Ilmeisesti metsot olivat kuitenkin tietoisia läsnäolostamme, koska eivät laskeutuneet puista, eivätkä pahemmin äännelleetkään. Aikamme tilannetta ihmeteltyämme, luovutimme suosiolla ja lähdimme kotia kohti. Pienellä taktiikan hiomisella ko. paikasta irtoaa kyllä hienoja metsokuvia aivan varmasti, sen verran reilusti siellä oli elämää nytkin.

Paras kuvausmahdollisuus metsosta oli tällä kertaa tämä, aukon toisella laidalla puussa ollut yksilö:
Lähimännyssä istuskellut lintu oli niin pahasti oksien takana, ettei siitä saanut minkäänlaista kuvaa. Auringon noustua kunnolla pikkulinnutkin alkoivat pitää elämää ja jokunen osui jopa kuvaushollillekin:
Vaikka metsokuvat jäivät tällä kertaa ottamatta, pitäisin reissua silti hyvänä. Ainoa asia joka jäi hieman kaivelemaan, on se että varpaani palelivat. Täytyy miettiä noita sukka- ja jalkinekuvioita näille pakkasaamuille hieman lisää.

Vähän myöhässä

Lähdimme Nean kanssa liikkeelle hieman liian myöhään, pimeydestä ei ollut enää tietoakaan kun lähdimme hiihtämään kohti piiloa. Lähestyessämme piiloa näimme 30 - 40 teertä pitämässä peliään aivan piilomme vieressä. Kun pääsimme lähemmäs, teeret odotetusti lähtivät lentoon ja hävisivät näkyvistä. Asetuimme ns. "taloksi" piiloon: lämmintä vaatetta päälle, kuvauskalusto valmiiksi ja eväsleipiä ja teetä napaan. Toista voileipää mutustellessemme kaksi joutsenta laskeutui aivan piilon viereen. Pitihän niistä muutama kuva ottaa:
Nean touhuja ja intoa kuvata oli ilo katsella, parilla joutsenella saatiin korvattua menetetyt teeret vallan mainiosti:
Kun jo alun perinkin kuvaamisen kannalta hieman kehno sää huononi entisestään yltyvän tuulen ja lumisateen myötä, päätimme pistää varusteet kasaan ja hiihdellä takaisin autolle.
Nea pysähtyi matkan varrella muutamaankin otteeseen havaittuaan hangen pinnalla jotakin mielenkiintoista ja ehkäpä kuvaamisenkin arvoista:
Tässä lyhyt läpileikkaus Nean aamun aikana ottamista kuvista:
Ei siis kaikkinensa ollenkaan huono reissu, vaikka teeret jäivätkin tällä kertaa kuvaamatta. Harmittavasti Nea on ilmiselvästi saanut saman taudin kuin kaksikolla oli viikko sitten, vähän sen jälkeen kun pääsimme kotiin, tytöllä oli kuumetta 39 astetta ja olotila sen mukainen. Ja meillä kun oli tarkoitus mennä ottamaan teeristä revanssi vielä tässä pyhien aikana. Näyttää siltä että joudumme sitä retkeä hieman siirtämään.

Piilo paikalleen

Aurinkoisen kevätpäivän innoittamana lähdin käväisemään maastossa pitkästä aikaa. Rapsakka pikku pakkanen takasi suoranaisen lentokelin, hanki kantoi suksea ja perässä kiskomaani ahkiota mainiosti.
Ensin hiihdin erään yksinäisen koivun kupeeseen ja nappasin sen juurelta piilon pohjalevyt matkaan.
Hetken jouduin lapioimaan niitä esille, mutta yllättävänkin nopeasti ne olivat ahkion kyydissä:

Kiikutin levyt ja varsinaisen piilon edellisvuosilta tuttuun paikkaan, käytännöllisesti katsoen keskelle teerien soidinta. Piilon kiinnitysnaruja varten hautasin jälleen kerran "kylmäkallet" lumen sisään:
Pienen ahertamisen jälkeen lopputulos näytti tältä:
Piilon paikka on äkkiseltään arveltuna melko hyvä teeren soidinta ajatellen. Lumessa kun näkyi tuoreita jälkiä yhteenotoista alle kymmenen metrin päässä piilon kuvausaukoista:
Lähtiessäni hiihtelemään takaisin autolle huomasin nämä oudot jäljet lumessa:
En vielä paljasta mikä / kuka jäljet on jättänyt, heittäkäähän arvauksia kommentteihin. Jouduin hetken miettimään näitä itsekin ennen kuin sytytti.

Pohjoisessa

Blogini on ollut luvattoman pitkään tauolla, ei vain ole ollut aikaa eikä inspiraatiota kuvata ja vielä vähemmän kirjoitella mitään.
Kävimme tammikuussa neljän kaveruksen voimin pohjoisessa hieman hiihtelemässä. Koko reissuun oli varattu aikaa neljä päivää, kaksi matkapäivää ja kaksi päivää umpihankihiihtoa aseiden kanssa. Tällä kertaa majoitus oli varattu Suomen puolelta ja metsästysalueet olivat heti rajan toisella puolen ruotsissa. Saalista ei tullut, mutta tulipahan hiihdeltyä, saunottua ja ruokailtua hyvässä seurassa. Lintujakin nähtiin, mutta lähtivät aina kiepistä miltei suksen alta ja "pomppulintuja" emme olleet pyytämässä, joten sinne lensivät. Alla muutama kuva jotka tarttuivat kennolle reissun aikana: