keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Taas aamunkoittoa piilolla

Lähdin taas liikkeelle aamuyöllä. Viiden aikoihin olin asettunut piiloon ja kalustokin oli jo valmiina. Valo ei vielä riittänyt kuvaamiseen, mutta olin silti myöhässä. Aamun valkeneminen oli kevään edistyessä aikaistunut sen verran, että suolla ei ollut enää pimeää, enkä siis päässyt piiloon huomaamattomasti. Kohta täytyy ruveta menemään paikalle jo illalla ja nukkua piilossa.

Auringon noustessa töyhtöhyypät aloittivat taas konserttinsa, samoin kuin kuovit, joutsenet, kurjet, teeret ja lukemattomat pikkulinnut joita en valitettavasti osaa ääntelyn perusteella tunnistaa.

Aamun parasta antia oli huomata kalasääskipariskunnan saapuneen pesäpuulleen:
Kurjet olivat jälleen kerran kaukana:
Teerilläkin näyttivät olevan vielä kevättohinat käynnissä, tosin tällä kertaa olivat kauempana piilosta:
Joutsenet suorittivat useaan otteeseen komean ylilennon:
Ja eihän reissu olisi mitään ilman jo tavaksi muodostuneita kuvia auringonnoususta:

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Teeriä

Aamuinen kuvausreissuni alkoi kuten monet edellisetkin, kello herätti aamuyöllä kolmelta. Hetken aikaa mietiskelin jaksanko lähteä, jotenkin lämmin peitto houkutteli niin kovin. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, olinhan pakannut kaikki tavaratkin valmiiksi jo edellisenä iltana, eväät mukaanlukien. Eihän hyviä eväsleipiä voi hukkaan heittää, eihän? Jääkaapissa yön yli seisseet leivät kun eivät tunnetusti maistu kotona aamiaispöydässä läheskään niin hyvältä kuin ulkona luonnossa. Säätilakin vaikutti kuvaukseen sopivalta, 6 astetta pakkasta ja tähtikirkas taivas lupailivat hyvää aamua. Liikkelle siis. Metsäautotie oli paikoitellen aika pehmeä, mutta pääsin vakiparkkipaikalleni ilman suurempia vastoinkäymisiä. Kuutamo valaisi mukavasti kun kuljin kohti piiloa ja hanki kantoi hyvin saappaan alla. Piilolla purin tavarat repusta, laitoin kamerat kuvauskuntoon ja istuskelin odottelemaan. Aamu valkeni aikanaan ja säätila oli ainakin hyvin lähellä sitä mitä olin toivonutkin:
Ohutta pilveä oli kertynyt hieman, mutta ei missään tapauksessa häiritsevässä määrin. Kaunis aamu siitä tuli:
Istuin ja mutustelin leipiä, join teetä ja kuuntelin suon ääniä. Töyhtöhyypät metelöivät jo ensimmäisten valonsäteiden aikaan ja joutsenkin äänteli suon vastakkaisella puolella. Teeristä ei kuitenkaan ollut mitään havaintoja. Muutamaan otteeseen kuulin kevyttä pulputusta milloin mistäkin suunnasta, mutta mitään ei näkynyt ja kovin vaimealta ääni kuulosti. Valon lisääntyessä huomasin, että kaksi joutsenta lepäili suon toisella puolella. Olisivatkohan sama pari jota seurailin viime kesänä? Katselin joutsenia aina välillä, mutta en kiinnittänyt niihin erityisemmin huomiota. Olin juuri kaatanut itselleni lisää teetä ja aloittanut voileivän syönnin kun joutsenten ääntely muuttui. Katsoin mitä tapahtuu, ajattelin että voisin saada joutsenista vaikka lentokuvan jos ovat lähdössä liikkeelle. Sitten meinasinkin jo tukehtua leipääni kun huomasin joutsenten metelöinnin syyn. Pahoittelen kuvasarjan heikkoa laatua, etäisyyttä oli aivan liikaa ja jouduin "croppaamaan" kuvia todella paljon että niistä näkyisi edes jotakin:
Ilves siis yritti saada joutsenpaistia aamupalaksi, tai ainakin tehdä lähempää tuttavuutta joutsenen kanssa. Sinällään harmi että olin niin kaukana tapahtumasta, mutta minkäs teet? En usko että vastaava tilanne osuu kohdalle aivan pian uudestaan, joten mitä siitä vaikka kuvat tilanteesta eivät olekaan huippuluokkaa? Luonto tarjosi kuitenkin huikean jännitysnäytelmän ja kokemuksen joka ei ihan heti unohdu.

Ai niin, ne teeret? Hieman ilves+joutsenet episodin jälkeen parinkymmenen teeren parvi putkahti esiin keskellä suota. En oikein tiedä mistä siihen ilmestyivät. Näyttivät ruokailevan ja kulkevan hitaasti eteenpäin, suoraan piiloani kohti. Katselin teerien touhuja ja otin kuvia. Ilmeisesti kuvauspiiloni toimii melko hyvin, koska lähimmät teeret kulkivat noin kymmenen metrin päästä piilostani. Eivät näyttäneet soidinpuuhat kiinnostavan. Vaikka ymmärtäähän tuon, miksi kukaan viitsisi ruveta tappelemaan kun voi nauttia aamiaista mukavasti äijäporukassa?

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Ei olisi kannattanut

Heräsin kolmelta yöllä, suunnitelman mukaisesti. Katselin ulos ja totesin taivaan olevan pilvinen, mutta säätiedotuksen lupaamaa vesisadetta ei näkynyt, joten laitoin kaluston autoon ja ajelin piilolle. Tarkoitus oli saada kuvia teeristä, erityisesti niiden soidinmenoista. Metsäautotien päässä mietin hetken laitanko sukset jalkaan mutta päätin sitten selviytyä kävellen. Harvinaisen onnistunut päätös, sillä heti aukean jälkeen lunta ei ollut juuri ollenkaan. Suollakaan lunta ei ollut enää kuin hieman nilkkojen yläpuolelle, joten hyvä siellä oli kävellen edetä. Piilolla purin kaluston valmiiksi ja puin hieman lisää vaatetta päälle. Juuri kun aloittelin teekupposen juomista ja leivän mutustelua alkoi sataa. Vettä tuli hetkittäin aivan taivaan täydeltä. Aamun valjetessa sade oli muuttunut tasaikseksi tihkuksi ja maisema näytti jälleen kerran ikävän harmaalta. Aikani istuskeltuani päätin ettei maksa vaivaa kyhjötellä enää ja tallustin takaisin autolle.

Reissun saldo? Näin kaksi teertä. Ensimmäinen lensi piiloni yli suon poikki juuri kun oli sen verran valoisaa että näki. Toinen lähti lentoon metsäautotien varresta kun ajelin kotiinpäin. Eipähän siis tarvinnut kuvata teeriä kuten suunnittelin. Otin kuitenkin sen miltei pakollisen dokumenttikuvan tihkusateesta ja sumusta:

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Varustelua

Pakkasin tavaroita reppuun aamun kuvausreissua varten. Kun sain homman valmiiksi rupesin miettimään mitä kaikkea kaikkea matkaan oikeastaan lähteekään. Tässä lista:
- 2 kpl kameroita
- 1 kpl 400/5.6 objektiivi
- 1 kpl 75-300/4-5.6 objektiivi
- 1 kpl 35/2 objektiivi
- 1 kpl 2x telejatke (on vielä ostamatta sen rikkimenneen tilalle 1.4 jatke, prkl)
- 1 kpl monopodi
- 1 kpl jalusta
- sekalainen läjä muistikortteja
- kiikarit
- puukko
- 4m kieppi narua (mahdollisesti katkenneiden piilon kiinnitysten korjaamiseen)
- lämmintä vaatetta (paksu villapaita + villainen väliasu + kynsikkäät)
- tulentekovälineet
- kuksa
- eväät (teetä termarissa, pieni rasiallinen palasokeria, voileipiä)
- otsalamppu
- "pikkulamppu"
- varaparistot edellä mainittuihin
- telttapatja
- vessapaperirulla
- purkka pussi
- kartta
- kompassi

Aika kasa tavaraa ottaen huomioon että menen vain aamupäivän mittaiselle kuvausretkelle. Mitähän tuosta voisi karsia pois? Ajatuksia?

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Mitä ihmettä?

Tarkoitukseni oli mennä käymään kaupassa. Piti ostaa vähän ruokatavaroita ja jotain muuta pientä. Jossakin vaiheessa ajellessani huomasinkin olevani Iitissä, aivan lintutornin lähellä. En tiedä miten sinne päädyin, lintutorni kun sijaitsee kotoa katsottuna markettien takana, ja aika kaukana siellä vielä kaiken lisäksi. No, kun kerran sinne olin eksynyt ja kamerareppukin näytti olevan takapenkillä, päätin käydä vilkaisemassa näkyisikö tornista mitään mielenkiintoista. Muutama kymmenen tiaista piti meteliä ja pörräsi ruokintapaikan ympärillä. Joutsenet ruokailivat ruovikon reunassa ja haukka äänteli jossakin kauempana. Aikani kuvia räpsittyäni palasin autolle ja ajelin ruokakauppaan, ihmetellen kovasti miten tässä nyt näin pääsi käymään.

Päivän kuvat:

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Kojuttelua

Yksinäinen mies paarustaa leveillä eräsuksilla eteenpäin yön pimeydessä, painavan repun hihnat hiertävät hartioita. Tullessaan synkästä kuusikosta suon laitaan mies pysähtyy ja kuulostelee. Taitaa raukkaa vähän jännittääkin. Kun pimeä ja sumuinen maisema osoittatutuu aivan hiljaiseksi, mies selvästi rentoutuu ja uskaltautuu jatkamaan matkaansa suoraan kohti avoimen suon keskustaa. Ei, kyse ei ole joukostaan eksyneestä kaukopartiomiehestä jossakin päin itä-karjalaa vuonna 1942. Ei, kyseessä on erehdyttävästi luontokuvaajaa muistuttava kulkija vuonna 2009.

Herätyskello pirahti soimaan kolmelta yöllä. Kuvauskaluston olin pakannut jo illalla ja eväsleivätkin olivat valmiina jääkaapissa odottelemassa. Vedenkeitin kiehautti teeveden sillä aikaa kun pukeuduin ja sitten ei muuta kuin termari ja eväät reppuun ja liikkeelle. Tarkoitus oli kuvata teeriä aiemmin suolle viedystä piilosta.

Saavuin metsäautotien päähän puoli viiden aikaan. Lähdin pimeässä hiihtämään kohti suota. Viiden asteen pakkanen oli tehnyt hyvän hankikannon, joten meno oli kevyttä, mutta pimeässä kuusikossa maaston epätasaisuudet ja puiden alimmat oksat rauhoittivat menoa kummasti. Suon laitaan saapuessani pysähdyin havainnoimaan ympäristöäni, kaikki oli tasaisen harmaan sumuverhon peitossa. Näkyvyys oli miltei olematon mutta jatkoin sitkeästi eteenpäin, tunnistaen näreen sieltä, toisen täältä pitäen itseni näin reitillä.

Saavuin piilolle hieman kello viiden jälkeen. Otsalampun valossa availin piilon sadesuojat, laitoin sukset ja sauvat piilon naamioverkon alle näkösuojaan ja nostin repun piiloon. Kömmittyäni sisään piiloon ripustin aiemmassa postauksessa esittelemäni "pikku lampun" piilon kattoon. Lamppu toimi odotetusti, antaen tasaisesti ja juuri sopivan määrän valoa piiloon, että sain viriteltyä kuvauskaluston valmiiksi. Lisäsin hieman vaatetta haalareiden alle, kaadoin itselleni kupillisen teetä ja jäin odottelemaan päivän valkenemista.

Sakeassa sumussa aamutaivaan vaaleneminen tapahtui kuin varkain. Hiljalleen oli yhä valoisampaa ja yllättäen aurinko oli jo korkealla, näkyen kuitenkin vain heikosti sumun läpi. Pikkulintujen laulu kiihtyi taivaan vaalenemisen tahtiin, mutta teeriä ei näkynyt missään eikä miltään suunnalta kuulunut "pulputusta" tai "suhauttelua." Nappasin pari kuvaa sumuisesta maisemasta, lähinnä dokumentoidakseni hitaasti kirkastuvaa aamua.

Kun aurinko ja tuuli olivat saaneet sumun hälvenemään kokonaan, totesin ettei maksanut vaivaa jäädä enää istuskelemaan vaan kasasin varusteeni, laitoin sukset jalkaan ja lähdin hiihtelemään takaisin autolle. Matkalla autolle koukkasin katsastamaan kalasääsken pesän. Ei näkynyt vielä liikettä sielläkään, mikä ei tietysti ole kovin suuri yllätys kun ottaa huomioon että läheiset vesistöt ovat vielä jäässä. Hieman ennen saapumistani metsäautotielle pysähdyin kuuntelemaan korpin raakuntaa. Hiihdin hitaasti ääneen suuntaan, mutta kuten arvata saattaa, korppi huomasi minut hyvissä ajoin ja vaihtoi maisemaa samaan aikaan kun pyöräytin kaulassa roikkuvan kameran kuvausasentoon. Pari kuvaa linnun pyrstösulista ehdin napsaista ennen kuin se katosi oksiston kätköihin.
Aamun kuvat: