Kun taannoin vaihdoin kameraa mietin pitkään mitä virkaa tuolla Live View -toiminnolla oikeastaan on. En keksinyt sille oikein mitään käyttöä, olin niin tottunut käyttämään etsintä etten kaivannut pokkareista tuttua takanäyttöä kuvaa ottaessani. Kameran takanäyttö oli mielestäni olemassa vain sitä varten, että pystyin kuvan ottamisen JÄLKEEN vilkaisemaan histogrammin ja muut tarpeelliset tiedot.
Viikolla piilossa kykkiessäni keksin kuitenkin yhden käyttötarkoituksen tuolle toiminnolle. Canonin järjestelmässä kun on yksi pieni ongelma. Jos kuvataan vähemmän valovoimaisella (sillä minulle sopivalla, eli halvemmalla) optiikalla, ei kameran automaattitarkennus toimi telejatkeen kanssa. Etsimen kautta kuvattaessa ainakin minulla käy helposti niin, että käsitarkennus menee helposti pieleen, tarkennuksen arviointi on jotenkin kovin vaikeaa ja 400mm optiikka 2x jatkeella ei täydellä aukolla anna syväterävyydessä yhtään pelivaraa, syväterävyyttä ei kertakaikkiaan tunnu olevan ollenkaan ja pienikin virhe pilaa kuvan. Pienemmällä aukolla taas valotusajat karkaavat helposti käsistä, kuvauskohteeni kun harvoin pysyvät paikallaan montaakaan hetkeä ja tuloksena on epäterävä kuva kohteen liikkeestä johtuen. Aamun teeriä kuvatessani päätin kokeilla miten tuo tarkennus onnistuisi takanäytön kautta. Isommasta kuvasta oli yllättävän paljon helpompaa löytää tarkennus kuin etsimen kautta. Ei se täysin ongelmatonta ole, mutta helpompaa. Taidan käyttää samaa systeemiä jatkossakin aina välillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Paljon dissatuista takatelkkareista on yllättävää hyötyä jokaiselle.
Itsehän en omista salamamittaria.
Lähetä kommentti