Ajatuksia piilon sijoittelusta ja valosta

Kävimme J.Lopperin blogissa pientä keskustelua siitä, miten valitsen piilon sijoituspaikan maastossa ja mitä pyrin huomioimaan piilon sijoittelussa. Kyse oli lähinnä siitä miten paljon huomiota kiinnitän valoon ja siihen mistä suunnasta se tulee ja pystynkö ylipäätänsä ottamaan valon suuntaa huomioon piilon sijoitusta valitessani. Tuon lyhyen ajatustenvaihdon pohjalta päätin kirjoittaa asiasta hieman enemmänkin tai ehkä paremminkin selventää omaa tapaani valita piilolle paikka ja miten muutenkin huomioin valoa kuvatessani.

Ensimmäinen huomioitava asia on se mitä olen kuvaamassa. Kohteet ovat tietyssä paikassa ja piilo tarvitsee saada riittävän lähelle kuvaamista varten. Tämä on joskus melkoisen vaikeaa, koska tilanteet muuttuvat jatkuvasti, paikka missä kohteet olivat eilen ei välttämättä olekaan aktiivinen enää huomenna. Kohteiden seuranta ja tiedustelu vaatii pitkäjännitteisyyttä ja vaikka kuinka tekisi taustatyötä asian tiimoilta, ei mitään takeita onnistumisesta ole. Piilon sijoittaminen jotakin tiettyä kohdetta silmälläpitäen on aina jossakin määrin arpapeliä ja epäonnistumisia ja virhearviointeja tulee väkisinkin. Ruokaa tai muuta houkutinta en periaatteesta käytä, kuvaamiseni tapahtuu mahdollisimman luonnonmukaisesti.

Seuraavana joudun miettimään maastoa piilon ja siinä oleskelun kannalta. Suomaasto on siitä hankalaa, että aivan joka paikkaan en piiloa halua pystyttää. Jotkut kohdat ovat vain liian märkiä ja upottavia että niissä viitsisi tai joskus edes pystyisi olemaan pitkiä aikoja, vaikka tuo piiloni pohjarakenne auttaakin asiaa melko tavalla. Lisäksi joudun miettimään piilon kiinnitystä, joissakin paikoissa suolla sopivien kiinnityspisteiden löytäminen on melkoisen työn takana ja joihinkin paikkoihin pitävää kiinnitystä ei vain saa vaikka paikka muuten olisikin hyvä.

Lopuksi pyrin huomioimaan valon. Auringon nousu ja lasku antavat kuviin hyvää efektiä valon suhteen, kun valo tulee matalalta ja värisävytkin ovat jotakin aivan muuta kuin keskipäivän "kovalla" valolla. Jos suinkin mahdollista, pyrin sijoittamaan piilon siten, että valo tulisi sivusta tai viistosta kohteisiin nähden, ainakin "parhaan" valon aikaan. Tämä on tietysti hieman ongelmallista, koska kohteiden sijoittuminen vaikuttaa tähänkin. Toisin kuin joissakin muissa kuvauslajeissa, luontokuvaaja ei yleensä pysty ohjaamaan mallejaan, esimerkiksi kääntymään hieman valoa kohti, mutta ennakkosuunnittelulla pystyy hieman vaikuttamaan asioihin ja onnistumisen todennäköisyyteen.

Kokonaisuutena piilon sijoittelu maastossa on aina näiden yllä olevien kolmen tekijän yhteensovittamista. Jokainen osatekijä vaikuttaa lopputulokseen eikä mitään voi jättää huomioimatta.

En kuitenkaan kuvaa pelkästään piilosta käsin. "Vuosi(a) suolla -uponneita unelmia" -projektiin liittyy paljon muutakin kuin piilosta kuvaamista. Maastossa liikkuessani välillä eteen osuvissa pikatilanteissa valaistusta ei ehdi miettimään sen kummemmin, sitä vaan ottaa kuvan ja katsoo jälkeenpäin mikä oli lopputulos valojen ja varjojen osalta. Ei mikään hyvä tapa tehdä asioita, mutta joskus muutakaan ei voi. Ohi lentävän linnun kanssa ei ole paljoa aikaa miettiä, se joko kuvataan tai sitten ei. Paikallaan olevissa tai hitaasti likkuvissa kohteissa taas pyrin kyllä tietoisesti etsimään sopivaa kuvakulmaa myös valaistuksen kannalta. Kasvit ja toisinaan hyönteiset (ja välillä harvoin linnutkin) antavat mahdollisuuden miettiä asioita hieman kauemmin ja hakeutua parempaan paikkaan myös valaistuksen kannalta.

Loppujen lopuksi olen kuitenkin valaistuksen suhteen hyvin pitkälti luonnon armoilla, kohteet valitsevat sijoittumisensa ja ajankohtansa aivan oman mielensä mukaan. En myöskään pysty vaikuttamaan säätilaan, joka taas vaikuttaa vallitsevaan valoon paljonkin. Jos on harmaata, sumuista, pilvistä tai jopa sateista, niin auringonlaskun valoefektiä kurjen siipisulkiin on melkoisen mahdoton saada. Koen nämä kaikki kuitenkin vain haasteina joiden kanssa minun on tultava toimeen ja mikäli olosuhteet eivät ole suosiolliset, yritän joskus toiste uudestaan. Jatkan sinnikkäästi yrittämistä kunnes saan aikaiseksi kuvan jonka olen mielessäni jo visualisoinut ja jota lähdin hakemaankin.