Harmaata aamua ja ujoja teeriä

Tänä keväänä en ole paljoa kuvannut, ei vain ole ollut aikaa. Tänään oli sikäli harvinainen tilanne, että pääsin maastoon ja matkassa oli vielä kaverikin. Yleensähän olen tehnyt kuvausreissuni itsekseni. Joskus on mukavaa kun on juttukaveri matkassa, itsekseen vietetyt tunnit odotellen jotakin tapahtuvaksi voivat olla aika pitkiä ja yksinäisiä.

Kello herätti puoli kolmelta yöllä, olin ehtinyt nukkua noin kolme tuntia. Hyvistä aikomuksista huolimatta en jostakin syystä päässyt nukkumaan hyvissä ajoin, kuten olin suunnitellut. Keitin teetä termariin, sulloin eväsleipärasian illalla pakkaamaani rinkkaan ja laitoin kahvinkeittimen valuttamaan muutaman mukillisen elimistöni vaatimaa polttoainetta. Hieman kolmen jälkeen Jukka kurvasi portillemme. Lastasimme molempien varusteet autooni ja starttasimme kohti suota. Pysäköin auton vakiopaikalleni metsäautotien sivupistolle ja laitoimme sukset jalkaan. Vajaa puoli tuntia loskassa hiihdeltyämme saavuimme edellisenä päivänä pystyttämälleni piilolle. Saimme itsemme ja varusteemme sullottua piiloon sisälle hyvissä ajoin ennen päivän valkenemista.

Auringon noustessa valo lisääntyi, mutta maisema oli tasaisen harmaa. Lisäksi paikalle saapuneet teeret ujostelivat piiloa jonkin verran. Ensimmäisinä paikalle saapuneet linnut laskeutuivat vanhalle tutulle soitimelle juuri sopivasti piilon eteen, mutta valoa ei ollut vielä tarpeeksi kunnon kuviin. Pari lintua pörhisteli toisilleen ja pientä yhteenottoakin esiintyi, mutta päät kääntyilivät vähän väliä piilomme suuntaan ja muutaman liikahduksemme jälkeen koko parvi siirtyi hieman kauemmaksi. Linnut palasivat hieman myöhemmin lähemmäs piiloa, mutta edellisvuosien tapaisia nappiotoksia ei tällä kertaa saatu. Tilanne olisi saattanut olla hieman parempi jos olisin päässyt viemään piilon paikalleen "maastoutumaan" muutamia päiviä aikaisemmin kuten olin suunnitellut, mutta kun en päässyt niin minkäs tuolle mahtaa. Lisäksi matalalla roikkunut pilviverho ei todellakaan edesauttanut saamaan kuviin niitä kauniita värisävyjä mitä olisin toivonut.

Tässä jonkinlainen otos aamun kuvista:

Jukan näkemys reissustamme ja muutamia hienoja kuvia löytyy täältä. Seuraavalle reissullemme varaan isomman piiloteltan, tuo kyhäämäni kun on mitoitettu lähinnä itselleni ja kahdella kuvaajalla siellä rupesi ihan oikeasti olemaan ahdasta. Tuntui todella hyvältä päästä teltasta ulos ja oikomaan jatkuvasti kramppavia jalkoja ja selkää.