Miten kaikki kävikään

Erään keskustelun yhteydessä rupesin miettimään missä vaiheessa valokuvaus ja ehkä erityisemmin luontokuvaus niin sanotusti vei mennessään. Jouduin ihan tosissani miettimään. Liika miettiminen aiheuttaa päänsärkyä, ainakin jos miettimiseen ei ole suotu kovin paljoa edellytyksiä. Nyt meinaan jomottaa aika mahtavasti. Jotenkin näin siinä taisi käydä:

Joskus kauan sitten lukioaikoinani kuvailin milloin mitäkin. Isältä lainattu järjestelmäkamera oli melko ahkerassa käytössä ja kehittelin filmejä ja kuvia kylppärissä. Koko touhu oli enemmän tai vähemmän puuhastelua vailla sen suurempaa ymmärtämystä. Valokuvauksen pyhä kolminaisuus: Valotusajat, aukkoarvot ja filmien herkkyydet kuitenkin aukenivat jossakin vaiheessa.

Armeija-aikanani kuljettelin mukanani pientä pokkaria jolla tallentelin tapahtumia aina kun siihen oli tilaisuus.

Armeijan jälkeen reissasin pitkin maailmaa, osan ajasta opiskellen ja osan ihan vaan muuten. Jossakin vaiheessa kamera jäi matkasta kuvaamisinnon laannuttua. Lentokentät, hotellihuoneet ja kaupungit alkoivat muistuttaa toisiaan enkä nähnyt niiden tallentamisessa paljoakaan mieltä.

Kului useita vuosia ja digikamerat alkoivat yleistyä. Itse olin harrastanut palveluskoiria jonkin aikaa. Kävin aiemminkin mainostamassani paikallisessa kameraliikkeessä, Näppärissä, kyselemässä digikameraa lähinnä koirien kuvaamista varten. Lähdin liikkeestä digijärjestelmän kanssa. Huomasin pian että kameran mukana tullut lyhyt zoom objektiivi (ns. kittilinssi) ei oikein soveltunut koirien kuvaamiseen. Kävelin uudestaan liikkeeseen ja ostin 75-300mm zoomin. Samalla kun aloittelin koirien kuvaamista, löysin netistä valokuvaukseen liittyvän keskustelupalstan. Liityin sinne ja koska keskityin lähinnä koirien kuvaukseen, rekisteröidyin nimimerkillä "karvakuono". Kyseinen "valokuvaus" foorumi tuntui keskittyvän lähinnä kalustovertailuun ja kyllästyin siihen melko nopeasti, mutta netti on foorumeita pullollaan ja nimimerkki jäi elämään siirtyessäni eteenpäin.

Samoihin aikoihin kun vaihdoin foorumia huomasin kuvaavani yhä useammin metsälenkeillä kaikkea muuta kuin koiria, kasvit, linnut ja maisemat löysivät tiensä kamerani muistikortille. Olen pienestä pitäen viihtynyt luonnossa ja kuvaaminen oli vain luontaista jatkumoa muulle maastossa liikkumiselle.

Lasten myötä rupesin kuvaamaan myös ihmisiä. Tämä ei sinällään varmaankaan ole yllätys, pitäähän tenavien eri ikäkaudet dokumentoida. Nähtyään ottamiani kuvia jotkut tuttavat pyysivät ottamaan muotokuvia myös omista lapsistaan. Sitten minua pyydettiin jo kuvaamaan jonkun työkaverin tuttavan tuttavan häitäkin ja muutamia muitakin perhetapahtumia. Osa pyytäjistä lopetti kyselemisen heti kun ilmoitin paljonko pitäisi maksaa että viitsisin moiseen ryhtyä, osa taas kysyi otanko rahat käteisenä vai tilille. Kuvasin kyllä muotokuvia ja vastaavia ihan mielelläni, mutta koko ajan tiesin että en ole omimmillani moisessa hommassa. Halusin ulos, luontoon, katselemaan ja kokemaan asioita ja dokumentoimaan näkemääni.

Päätin siis keskittyä luontoon ja jättää muut kuvaamiset ne paremmin hallitsevien hoidettavaksi. Haeskelin jonkin aikaa ideaa mitä haluaisin kuvata, kunnes lopulta erään kävelyreissun yhteydessä sain vision. Jostakin syystä, mitä en itsekään täysin ymmärrä, haluan tällä hetkellä dokumentoida suota. Siellä olevia eläimiä, kasveja, maisemaa. Haluan saada aikaiseksi jonkinlaisen "kokonaiskuvan" koko hoidosta, jonka voin toivottavasti esittää valokuvien avulla.

"Vuosi Suolla -uponneita unelmia" -projektin jälkeen keksin varmaan jonkin muun muutaman vuoden kestävän, tiettyyn alueeseen tai ympäristöön liittyvän kuvausprojektin.

Repikää siitä. Hullu mikä hullu.
Tää linkki on omistettu Karille