Pitkä tauko kuvaushommista kostautui heti alussa kun olin päässyt metsästä suolle. Läheisestä puusta lähti varpushaukka lentoon ja pyöräytin kameran oikeaan suuntaan. Hain etsimen kautta lintua kuvaan ja hetken ihmettelin miksi kamera ei tarkenna. Sitten tajusin että en ollutkaan pyyhkäissyt peukalolla kameraan virtoja päälle nostaessani sitä. Räpläsin virrat päälle ja tajusin valotuksen olevan aivan pielessä. Seurasin linnun lentoa samalla kun rullasin valotusaikaa kohdilleen. Kun kamera alkoi olla lähellä oikeita lukemia, oli haukka pyyhkäissyt kuusien katveeseen. Se siitä kuvasta. Juuri näitä pikatilanteita varten olen yleensä säädellyt valotusta vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi heti kun lähden liikkeelle ja matkan edetessä ja olosuhteiden muuttuessa. Aiemmin, kun kuljin enemmän kamerani kanssa maastossa, tämä tapahtui sen kummemmin asiaa ajattelematta. Osuin myös peukalollani kameran virtanamiskaan kameran noustessa kuvausotteeseen ilman mitään ongelmia. Nyt kumpikaan asia ei mennyt kuten olisi pitänyt. Harjoituksen puutetta.
Kuljeskelin pitkin suota ja kuvasin kasveja ja hyönteisiä. Päivän kuvakavalkaadi:





Lopuksi hieman henkilökohtaista asiaa. Luonnossa ei ole montaa asiaa mistä en pitäisi. Joihinkin eteen osuviin eläimiin ja ilmiöihin suhtaudun ehkä pienellä varauksella, varovaisuudella tai kunnioituksella, ihan miten asian haluaa ilmaista. Yksi elukka on kuitenkin sellainen jota en todellakaan voi sietää, nimittäin HIRVIKÄRPÄNEN! Voiko viheliäisempää otusta ollakaan? Tänään niitä tuli nypittyä niskasta taas reilusti toista kymmentä.