Taas aamun teeriä

Niinhän se on, hullu mikä hullu. Herätyskello pärähti soimaan kahdelta yöllä. Olin ehtinyt nukkua noin kolme tuntia. Laitoin kahvinkeittimen valuttamaan pakollisen kofeiiniannokseni, pistin vedenkeittimen päälle ja käytin nuoremman koiran ulkona tarpeillaan. Palatessani sisälle kahvinkeitin oli valmis luovuttamaan pakollisen aamumukilliseni. Hörppiessäni kahvia termokseen kaatamani kuuma vesi ehti sopivasti liottaa teepussista tarpeeksi makuja aamun retkeä varten. Kahvin jälkeen laitoin edellisenä iltana tekemäni eväsleivät rinkkaan muiden varusteiden sekaan, sijoitin termoksen rinkan sivutaskuun ja nostin koko komeuden autoon.

Hieman kolmen jälkeen olin metsäautotien päässä ja lähdin hiihtämään kohti piiloa. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen huomasin jälleen kerran miten tärkeää on tarkistaa KAIKKI varusteet ennen lyhyttäkään reissua. Tällä kertaa petti suksi, tai tarkemmin oikean suksen side. Sain siteen korjattua välttävään kuntoon maastossa. (Tästä operaatiosta tarkempi selostus tulossa)

Mitä lähemmäs piiloa tulin, sitä märempää oli meno. Suolla oli ohuen lumikerroksen alla paksu kerros sohjoa ja vettä ja sen alla jäätä. Paikoitellen sain olla tyytyväinen että saappaanvarret riittivät. Piiloni oli kuitenkin pysynyt kuivilla pienen mättään päällä, mutta kolmella sivulla oli tarjolla erittäin kylmä kylpy, mikäli piilo lähtisi luisumaan lumen peittämien turppaiden päältä.

Asetuin piiloon, puin rinkasta reilusti vaatetta päälle ja laitoin kuvauskaluston valmiiksi. Sitten ei ollutkaan muuta tekemistä kuin odotella ja nauttia eväistä. Kello oli 4:35 kun olin saanut kaiken valmiiksi. Muun tekemisen puutteessa laitoin kotijoukoille lyhyitä tilannekatsauksia FaceBook:in kautta kännykälläni.

Aikanaan aurinko alkoi nousta ja valo lisääntyä niin että pystyin näkemään piilosta uloskin. Aamu ei ollut aivan niin kirkas kuin olin toivonut, pilvien takaa noussut aurinko loi aamuun sinisiä ja harmaita sävyjä toivomieni keltaisen ja oranssin sijaan:
Olin hieman kylmissäni ja ehkä siitä johtuen hieman turhautunut. Ehdin jo epäillä reissusta tulleen taas yksi merkintä sarjaan "kävin, mutta en kuvannut" kun piilon lähistölle laskeutui muutama teeri ja niiden perässä jokunen töyhtöhyyppä. Tässä vaiheessa valoa alkoi olla juuri sen verran että kuvaamista saattoi jo harkitakin:
Teeret pitivät meteliä ja pörhistelivät, mutta varsinaisia yhteenottoja ei tapahtunut, haastaja väistyi aina ajoissa ja soitimen paikkajako vaikutti olevan kaikkien tiedossa:
Yllättäen kaikki paikalla olleet linnut hävisivät paikalta ja havaitsin niiden siirtyneen useiden satojen metrien päähän. Suunnittelin jo laittavani varusteet kasaan kun paikalle alkoi laskeutua yhä enemmän teeriä, kunnes piilon ympärillä oli noin kaksikymmentä lintua. Teerien perässä paikalle saapuivat myös töyhtöhyypät sankoin joukoin:
Uusintakierroksella teeret kävivät huomattavasti kovemmilla kierroksilla kuin aiemmin, yhteenottoja tapahtui tuon tuostakin ja soitimen keskeisimmistä paikoista käytiin rajuja kamppailuja:
Teerien lopetettua ottelunsa, paikalle saapui vielä "puhdistusosasto" jota tuntui kovasti kiinnostavan yhteenotoista jääneet jäljet:
Lisää aamun kuvia tulossa esille kunhan saan kaikki ottamani kuvat käytyä läpi.