Lähdin liikkeelle viiden aikoihin. Hieman lähemmäs suon laitaa vievä metsäautotie oli jo niin sula, että sitä pääsi ajamaan tavallisella henkilöautollakin, joten kävelymatkani lyheni hieman. Auringon noustessa lähdin tallustamaan kohti odottavaa urakkaani. Alkumatkasta kävely sujui melko mukavasti, metsässä ja hakkuuaukealla oli joko paljasta maata tai sitten ohut mutta kantava hanki. Suolla tilanne muuttuikin sitten aivan toiseksi. Muutamaa varjoisaa metsänreunaa lukuunottamatta kaikki oli sulaa ja vettä oli todella paljon. Etenin askel askeleelta, vaikka upposinkin miltei polvia myöten koko ajan. Matkan varrella pysähtelin katselemaan ja kuulostelemaan keväistä luontoa. Yksinäinen kurki huuteli reittini varrella:
Kuten tavallista, kurki oli melko kaukana ja kun jatkoin liikkumista, vaikkakin siitä poispäin, se otti siivet alleen ja poistui omille teilleen:
Lopulta pääsin perille ja havaitsin että piilon kiinnitykset olivat odotetusti taas pettäneet. Lumen ja maaston sulaessa ne eivät tietenkään pysyneet paikallaan. Onneksi lähinnä varmistuksena käyttämäni kiinnitys pieneen mäntyyn oli estänyt piiloa lentämästä tuulen mukana kokonaan pois paikalta. Vaikka teltta olikin hieman runnellun näköisenä kyljellään lammikossa, mitään ei kuitenkaan ollut rikkoutunut:
Otin muutaman maisemakuvan tapaisen otoksen, lähinnä muistoksi itselleni:
Piilon lähellä majaillut joutsenpariskunta oli saanut seuraa sitten viimenäkemän:
Lastasin piilon kyytiin ja lähdin palaamaan takaisin päin. Piilon paino aiheutti sen, että pidin aina välillä lyhyitä hengähdystaukoja joiden aikana otin kuviakin. Yhdellä pysähdyksellä kauempaa kuuluneet huudot kiinnittivät huomioni. Kesti hetken saada linnut paikallistettua, mutta lopulta havaitsin neljän kurjen pitävän jonkinmoista torikokousta ja vaihtavan kuulumisia keskenään melko kovalla äänellä lähellä suon laitaa:
Vaikka aurinko lämmittikin mukavasti ja piiloa ja varusteitani rahdatessa tuppasi tulemaan hiki, maastosta löytyi vielä hieman viileämpiäkin kohtia:
Paluumatkalla hakkuuaukon reunalla oli auringonpaisteessa jo niin lämmintä, että sain kuvattua kevään ensimmäiset perhoskuvani:
Rankka reissu, mutta nyt piilo on kotona kuivumassa ja odottelemassa seuraavia kuvausretkiä.
Kuten tavallista, kurki oli melko kaukana ja kun jatkoin liikkumista, vaikkakin siitä poispäin, se otti siivet alleen ja poistui omille teilleen:
Lopulta pääsin perille ja havaitsin että piilon kiinnitykset olivat odotetusti taas pettäneet. Lumen ja maaston sulaessa ne eivät tietenkään pysyneet paikallaan. Onneksi lähinnä varmistuksena käyttämäni kiinnitys pieneen mäntyyn oli estänyt piiloa lentämästä tuulen mukana kokonaan pois paikalta. Vaikka teltta olikin hieman runnellun näköisenä kyljellään lammikossa, mitään ei kuitenkaan ollut rikkoutunut:
Otin muutaman maisemakuvan tapaisen otoksen, lähinnä muistoksi itselleni:
Piilon lähellä majaillut joutsenpariskunta oli saanut seuraa sitten viimenäkemän:
Lastasin piilon kyytiin ja lähdin palaamaan takaisin päin. Piilon paino aiheutti sen, että pidin aina välillä lyhyitä hengähdystaukoja joiden aikana otin kuviakin. Yhdellä pysähdyksellä kauempaa kuuluneet huudot kiinnittivät huomioni. Kesti hetken saada linnut paikallistettua, mutta lopulta havaitsin neljän kurjen pitävän jonkinmoista torikokousta ja vaihtavan kuulumisia keskenään melko kovalla äänellä lähellä suon laitaa:
Vaikka aurinko lämmittikin mukavasti ja piiloa ja varusteitani rahdatessa tuppasi tulemaan hiki, maastosta löytyi vielä hieman viileämpiäkin kohtia:
Paluumatkalla hakkuuaukon reunalla oli auringonpaisteessa jo niin lämmintä, että sain kuvattua kevään ensimmäiset perhoskuvani:
Rankka reissu, mutta nyt piilo on kotona kuivumassa ja odottelemassa seuraavia kuvausretkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti