Metso

Taas herättiin kahdeksan aikoihin ja aloitettiin päivä tuhdilla aamupalalla, tällä kertaa vuorossa oli pannulla paistettua pekonia ja perunoita, taisi joukossa olla hieman sipuliakin. Aamiaisen jälkeen laitoimme taas varusteet kasaan ja lähdimme ajamaan kohti metsästysalueita. Tällä kertaa lähdimme valtatietä päinvastaiseen suuntaan ja poikkesimme lyhyen ajon jälkeen sivutielle, jota pitkin nousimme melkoisen mäennyppylän reunaa pitkin yhä korkeammalle. Pysäköimme auton tien varteen ja hyppäsimme suksille. Laskimme tieltä pienen rinteen alas ja olimmekin suolla.

Säätila oli erittäin sumuinen, näkyvyyttä ei tuntunut olevan juuri ollenkaan, joten päätimme tehdä tulet ja odotella sumun hälvenemistä. Saatuamme viimein tulet tehtyä (en ole ennen yhtä vastahankaista kaatunutta kuusta tavannutkaan) totesimme ettei näytä kirkastuvan vaikka aurinko oli jo noussut korkealle. Päätimme lähteä jatkamaan matkaa ja yrittää nähdä mitä sumu sisäänsä kätkee.

Hiihdimme suon laitoja seuraillen eteenpäin, pysähtyen välillä kiikaroimaan. Yhdellä kiikarointipysähdyksellä jäin katsomaan erästä mäntyä hieman pitempään. Katselin ja katselin, välillä kiikaroin jo muitakin puita, mutta palasin yhä uudestaan katselemaan samaa mäntyä ja yhtä sen oksista, hieman latvan alapuolella. Lopulta pyysin jo taistelijaparianikin katsomaan samaa mäntyä. Pitkän kiikaroinnin jälkeen tulimme siihen tulokseen että oksalla näkyvä musta möykky ei voi olla muu kuin lintu.

Lähdin hiihtämään hitaasti kohti läheistä metsäsaareketta, hieman linnusta poispäin. Arvelin pääseväni lähestymään lintua saarekkeen reunan kuusien suojassa riittävän lähelle. Taistelijaparini jäi paikalleen seuraamaan tilannetta, tarkoituksenaan saada tapahtuma taltioitua videolle. Hiihtäessäni vilkaisin aina välillä ohimennen lintua, joko lähtisi pakenemaan... Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsin kuusien suomaan näkösuojaan ja vaihdoin hiihtosuuntaa, ryhtyen nyt lähestymään saarekkeesta linnun suuntaan pistäneen niemekkeen kärkeä. Hieman ennen kuin olin perillä, pysähdyin ottamaan repun ja aseen pois selästä ja irroittamaan sukset. Viimeiset metrit etenin kyyryssä, kunnes olin kauempaa katsomani pienen kuusen takana. Asettaduin makuulle ja hivuttauduin hieman sivummalle kunnes sain linnun näköpiiriini. Poistin kivääristä piipunsuojuksen ja vedin patruunan piippuun. Hieroin asentoani hieman tukevammaksi. Hetken ajan luulin jo linnun paenneen kun asentoa hakiessani kadotin sen näkyvistäni. Lopulta kaikki oli kohdallaan ja laukaisin.

Laukauksen jälkeen näin linnun putoavan suoraan alas, aivan nappi osuma. Sivulta kuulunut taistelijaparini "jeah!" huudahdus varmisti havaintoni. Pikku-Hiawatha -tyylisen saalistanssiesityksen jälkeen keräsin varusteeni, laitoin sukset jalkaan ja lähdin hiihtämään aukon yli kohti lintua. Metso löytyi aivan puun alta.

Linnun suolistamisen, kuvien ottamisen ja muiden "pakollisten" kuvioiden jälkeen matka jatkui taas. Hetkittäin hanki jopa hieman kantoi, niissä kohdissa missä oli tuiskuttanut ja pakannut lumen tiukaksi. Pääsääntöisesti etenimme kuitenkin suksinemme noin polvia myöten lumeen upoten. Kahden suon välissä olleella lammella huomasimme jäälle tulleen vettä lumen alle, koukkasimme välittömästi rantapenkalle, mutta sukset ehtivät kastua siinä määrin että olivat yhtenä jäämöykkynä hetkessä. Märkä lumisohjo ja vesi näköjään jäätyvät hetkessä 17 asteen pakkasessa. Puukolla rapsutellen saimme sukset taas toimivaan kuntoon ja pääsimme etenemään. Matkalla nappasin muutaman kuvan kun pysähdyimme pitämään evästaukoa leipien ja teen merkeissä.

Kiersimme suoaukealta seuraavalle kunnes aurinko alkoi taas painua mailleen. Lopulta tulimme saman tien varteen mihin olimme automme jättäneet ja hiihdimme tietä myöten takaisin autolle. Illalla taas syötiin tukevasti ja jonkin verran juhlittiinkin.