Ajoimme autolla samalle paikalle mistä olin lähtenyt yksikseni hiihtelemään edellisenä päivänä ja lähdimme etenemään kohti metsohavaintopaikkaa hakkuu- ja suoaukeiden reunoja seuraillen. Hanki kantoi jälleen mukavasti ja etenimme melko joutuisasti vaikka kiikaroimme tarkasti puiden latvuksia. Ylitimme metsäautotien ja pidimme tieuralla lyhyen teetauon. Jatkoimme suon reunoja pitkin ensimmäisen päivän nuotiopaikallemme jossa paistoimme makkarat.
Tauon jälkeen jatkoimme suoaukkoja pitkin takaisin metsätielle ja ylitimme sen. Seurailimme vanhoja latuja jotka näyttivät kulkevan samaan suuntaan kuin mihin mekin olimme matkalla. Kiipesimme melkoisen rinteen ylös ja rinteen päällä eteemme aukeni laaja suoalue. jota seuraillen palasimme lopulta samalle tieuralle josta alunpitäen lähdimmekin.Viikon pisin hiihtolenkki, mutta kelikin oli loistava, suksi kantoi hangen päällä hyvin miltei koko ajan, pakkasta aamulla lähtiessämme 17 ja autolle palatessamme 14 astetta. Pilvistä, ehkä jopa hieman sumuistakin, mutta näkyvyyttä oli kuitenkin koko ajan riittävästi. Näimme syönnöspuita matkan varrella, mutta yhtään varsinaista lintuhavaintoa emme tehneet.
Paluumatkalla mökille kävimme tankkaamassa auton ja pistäydyimme samalla paikallisessa kaupassa. Ostin tytöille tuliaiset. Nealle hyllystä löytyi pieni puukko ja Susanna ja Tiina saivat ihan omat kuksat, viimeinkin. Pikkulikat ovat olleet joskus metsäretkillä hieman katkeria siitä että Nealla on oma kuksa ja heillä ei, joten nyt tuli sekin sitten korjattua.
Mökillä toinen puolisko porukkaamme kertoi saaneensa havainnon teerestä, mutta eivät päässeet sopivalle hollille ennen kuin lintu pakeni. Pääkokki oli ollut jo hivuttautumassa kun karkuunlähtö tapahtui.
Keittiömestarimme spesiaalina illalla oli mureke, johon apukokkina väänsin sitten perunat ja kastikkeen lisukkeiksi. Aterian jälkeen siivosimme mökin ennen nukkumaanmenoa, aamulla olisi aikainen lähtö kohti kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti