Karpaloita ja virtaavaa vettä

Pitkäveteisen yövuoron jälkeen koitti aamu. Kotona vaihdoin vaatteet ja lähdin jälleen kerran ajelemaan kohti suota. Rinkassa oli kuvauskalusto mukana ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka en uskonutkaan kuvaavani mitään. Paljon olennaisempi varuste tälle reissulle oli ämpäri. Päästyäni kuvauspiilolleni laskin tavarat kannosta ja ryhdyin hommiin. Karpaloita tuntui riittävän, parin tunnin touhuamisen jälkeen ämpäri oli täynnä ja sormet kohmeessa. Tasaisen harmaa pilviverho peitti taivasta ja tihkusade vei viimeisetkin halut kuvata mitään, joten en vaivautunut edes ottamaan kalustoa esille. Termarin kaivoin repusta, kuuma kahvi kylmällä suolla on aina positiivinen kokemus.

Iltapäivällä olikin sitten aika yrittää saada jotakin aikaan kamerankin kanssa. Olin jo aikapäiviä sitten luvannut eräälle ystävälleni kuvan virtaavasta vedestä. Kuvan piti kuulemma olla "tasapainoinen, harmooninen ja veden virtauksen näkyä". Lisäksi vielä virtaussuunta tuli olla oikealta vasemmalle. Helppo homma siis. Ei mitään hajua millainen kuvan pitäisi ihan oikeasti olla, mutta virtauksen näkyminen oli ilmeisesti se olennainen juttu. Rojut matkaan ja joelle siis.
4 v tyttäreni halusi lähteä mukaan, joten likalle tietysti oma maastopuku päälle ja äidin vanha pokkari mukaan. Tyttö oli haltioissaan kun pääsi taas pitkästä aikaa metsäretkelle kuvaamaan. Kovasti otti kuvia kävyistä, sammaleesta, puista, joesta ja miltei kaikesta mitä polun varressa vain sattui näkymään. Jossakin välissä piti ottaa kuva myös isästä:

Jotenkin tuota katsoessa tuli mieleen että tytössä taitaa olla paljon enemmän valokuvaajaa kuin isässään. Jos neljän vanhana homma sujuu jo tällä tavalla, mitähän siitä tulee kun kasvaa isommaksi?

Aikamme joen varta käppäiltyämme pidimme lyhyen mehutauon ja palailimme takaisin. Napsin sieltä täältä kuvia kivistä ja niiden ympäri virtaavasta vedestä pitkillä valotusajoilla. Tasaisen harmaa alkuilta ei oikein antanut kuviin sitä tunnetta mitä olisin halunnut, mutta kyllähän kuvista virtausta löytyi. Pari esimerkkiä:


Tänään sitten luovutin ystävälleni jokusen kuvan mistä valita. En tiedä mitä niistä ajatteli, lupasin käydä jossakin välissä ottamassa uusia mikäli tarvetta ilmenee. Tuskin niistäkään sen parempia tulee, mutta onhan taas hyvä syy olla ulkosalla ja kuvailla.

Tämä ystäväni ei muuten oikein meinannut uskoa saavansa pyytämäänsä kuvaa ollenkaan, toimitusaika kun pääsi olosuhteiden pakosta hieman venähtämään. Onko pari kuukautta muka pitkä aika odotella, häh?