Menetettyjä tilanteita ja kylmää kaupunkia

Joskus hommat vaan menee pieleen.

Laitoin illalla kännykän herättämään neljältä aamulla, tarkoitus oli ehtiä suolle ennen päivän valkenemista. Kuvausvarusteet ja eväät olin laittanut valmiiksi jo aiemmin illalla. Kaikki oli huolella suunniteltu ja valmisteltu. Pienessä mielessäni näin jo kuinka istun piilossani aamukahvia termarista hörppien. Ajatuksissani auringonnousu valaisee kurkiparven juuri sopivalla etäisyydellä piilosta, aamu-usvan luodessa juuri haluamani tunnelman kuviin joita alan räpsimään heti kun valoa olisi riittävästi.

Vaan kuinkas kävikään?

Kännykkä pärähti soimaan juuri ohjelmoituun aikaan. Nousin peiton alta ja totesin minulla olevan kylmä. No, ei hätää, peittohan on sitä varten, sen alla on lämmin. Arvaahan tuon mitä siitä seurasi, tietysti nukahdin, kuinkas muuten. Havahduin puolitoista tuntia myöhemmin vaimon kysyessä "Eikös sun pitäny mennä? Kello on puoli kuusi." Pomppasin ylös kuin vieteriukko, taisin päästää pari ärräpäätäkin. Hetken mietin kannattaako edes yrittää, mutta päätin lähteä kuitenkin, olisihan siellä vielä vähän hämärää. Kahvinkeitin valmisti aamun "polttoaineannokseni" sillä aikaa kun kiskoin vaatteita päälleni. Nopeasti kahvit termariin, eväslaatikko jääkaapista reppuun ja pakoputki punoittaen kohti suota, piiloa ja odottavia lintuja.

Saadessani auton parkkiin metsäautotien päähän katselin synkin miettein metsään, oli niin hiton valoisaa jo. Arvelin kuitenkin pystyväni kiertämään metsän kautta piilolle häiritsemättä suolla mahdollisesti olevia lintuja. Ei muuta kuin rinkka kantoon ja liikkeelle. Tuupatessani auton oven kiinni, pysähdyin kuuntelemaan. Kyllä, kurkia suolla. Äänet kuuluivat aivan oikeasta suunnasta, juuri sieltä mihin olin piiloni pystyttänyt. Juuri kun olin lähdössä liikkeelle, kuulin kuinka äänet siirtyivät, lähestyivät, ja menivät ohi. Ilmeisesti auton oven kolaus oli kurkiparvelle juuri se kaivattu merkki siirtyä muualle. Elättelin vielä toivoa, ehkä paikalle oli jäänyt jokunen kurki niiden n. kymmenen lisäksi jotka päättivät poistua. Kaarsin metsän kautta piilolle. Metsän laidassa kiikaroin maisemaa. Näkymä oli lohduton:

Ei linnun lintua näköpiirissä. Ei edes varpusta, kurjista puhumattakaan. Kiroilin mielessäni ja hieman ääneenkin, mutta ei auttanut, linnut olivat, ja varmaan pysyisivätkin poissa.

Siirryin piilolle ja totesin tuulen hieman löystyttäneen kyhäelmääni. Kiristelin piilon kiinnitykset miltei yhtä tiukalle kuin ilmeeni. Kaikkiin perkeleen hommiin sitä ihminen ryhtyykin. Saatuani piilon taas mieleisekseni hörppäsin kahvia ja mutustelin pari leipää. Aamupalani aikana kuulin suon vastakkaiselta laidalta teeren pulputusta. Yhden teeren näin lentävän kaukana suolla, ilman aikomustakaan tulla lähelle. Palokärki rummutti jossakin metsän siimeksessä, mutta eihän sillekään tietysti tullut mieleenkään tulla piilon ympärillä lahoavia keloja paukuttamaan, ehei, eihän lahoavassa puussa ole toukkia syötäväksi, eikä kuivasta kelosta saa sopivaa reviirin merkkauspärinää aikaiseksi.

Päätin vaihtaa tavoitetta ja keskittyä siihen mitä muuta suolla olisi tarjottavanaan harmaan pilvisenä syysaamuna. Jo lakastuneiden heinäkasvien lomassa näkyi jotakin kiinnostavaa:

Yksittäinen karpalo toimi pirteänä väriläiskänä muuten niin kellertävän sävyisessä maastossa. Lähempi tarkastelu osoitti karpaloita olevan piiloni ympäristössä enemmänkin, mikä osaltaan saattaa selittää kurkien viihtymisen paikan läheisyydessä.

Päätettyäni keskittyä hieman pienempiin kohteisiin löysin piiloni tukirakenteista myös alivuokralaisen:

Ryystettyäni lisää kahvia ja syötyäni vielä pari voileipää, olikin aika heittää reppu selkään ja lähteä tarpomaan autolle ja hurauttaa kotiin.

Kotona odotti sitten perhe ja hernesoppa. Naperot kävivät päikkäreille ja minä rupesin purkamaan varusteita repusta. Sitten rupesin pakkaamaan varusteita toiseen reppuun. Meil kun oli sovittuna miitti iltapäiväks keskustas. Miitti on semmonen netissä pyörivien valokuvaharrastajien tapaaminen tai jotain semmosta, en oo itekään ihan varma mikä se on. En kuitenkaan ajatellu roudata kaikkee rinkan sisältämää tavaraa keskustaan, joten pakkasin siis kaupunkiin sopivaa kampetta pieneen reppuun. Siinä välissä pyöräytin perheelle sapuskaa, kanaa ja riisiä. Isoin likka tuli uimatreeneistä nälkäsenä kotiin, joten oli hiton hyvä että laitoin sitä ruokaa. Pienemmät heräs samoihin aikoihin päikkäreiltä ja niilläkin oli nälkä. Pesueen lusikoidessa hyppäsin taas autoon ja hurautin keskustaan.

Keskustasta löytyi sitten sovitusta paikasta muu popula. Käveltiin keskusta miltei kokonaisuudessa ympäri ja räpsittiin kuvia. Varmaan ulkopuolisesta helvetin fiksun näköstä touhua. Asemalta löyty pari skeittaripoikaa jotka hyvin ystävällisesti esitti temppujaan myös kameralle. Reiluja vesseleitä. Meikäläisen ottamissa kuvissa ei taaskaan ollut paljookaan järkeä, mutta tulipahan käveltyä ja jutusteltua. Olisin kyllä toivonut että olisin muistanut ottaa käsineet mukaan, sormet olivat aivan kohmeessa kun kierroksen päätteeksi menimme kahville ja turisemaan niitä näitä ennen kotiinlähtöä. Laitetaan nyt vielä pari kuvaa kaupunkikierrokselta näytille:



Että semmonen päivä sit tänään. Toi miitti oli kyl ihan jees juttu, tulipahan taas tavattua pari heppua joista ei tähän asti ole ollu muuta tietoa kuin nimimerkit netissä. Seuraava miittinki otetaan sit isommal porukal ja lähetään vaikka vallottamaan Helsinki.