Tarkoitus oli käydä kuvaamassa metson soidinta. Paikka oli mitä mainioin, jälkiä oli koko mäenrinne täynnä ja aamun sarastusta odotellessamme puihin lasketuikin useampikin metso. Lähin taisi olla alle kymmenen metrin päässä olevassa puussa. Ilmeisesti metsot olivat kuitenkin tietoisia läsnäolostamme, koska eivät laskeutuneet puista, eivätkä pahemmin äännelleetkään. Aikamme tilannetta ihmeteltyämme, luovutimme suosiolla ja lähdimme kotia kohti. Pienellä taktiikan hiomisella ko. paikasta irtoaa kyllä hienoja metsokuvia aivan varmasti, sen verran reilusti siellä oli elämää nytkin.
Paras kuvausmahdollisuus metsosta oli tällä kertaa tämä, aukon toisella laidalla puussa ollut yksilö:
Lähimännyssä istuskellut lintu oli niin pahasti oksien takana, ettei siitä saanut minkäänlaista kuvaa. Auringon noustua kunnolla pikkulinnutkin alkoivat pitää elämää ja jokunen osui jopa kuvaushollillekin:
Vaikka metsokuvat jäivät tällä kertaa ottamatta, pitäisin reissua silti hyvänä. Ainoa asia joka jäi hieman kaivelemaan, on se että varpaani palelivat. Täytyy miettiä noita sukka- ja jalkinekuvioita näille pakkasaamuille hieman lisää.
Lähimännyssä istuskellut lintu oli niin pahasti oksien takana, ettei siitä saanut minkäänlaista kuvaa. Auringon noustua kunnolla pikkulinnutkin alkoivat pitää elämää ja jokunen osui jopa kuvaushollillekin:
Vaikka metsokuvat jäivät tällä kertaa ottamatta, pitäisin reissua silti hyvänä. Ainoa asia joka jäi hieman kaivelemaan, on se että varpaani palelivat. Täytyy miettiä noita sukka- ja jalkinekuvioita näille pakkasaamuille hieman lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti