Odottelevan ajatuksia ja murheita

Katselin viime vuoden tekstejäni ja totesin että ensimmäiset merkinnät teeristä soitimella löytyvät 2.4. postatusta tekstistä. Siinäkin oli kyse vain jäljistä lumessa. 7.4. oli sitten jo lintujakin näkyvissä, tosin liian kaukana piilosta. Syy miksi ryhdyin pohtimaan päivämääriä ja käymään läpi vanhoja blogitekstejäni johtuu siitä, että tarkoitukseni olisi lähteä sunnuntaina kuvaamaan. Olen siis liikkeellä viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Pienessä mielessäni murehdin ovatko teeret jo aloittaneet soitimensa ja onko sunnuntaina mitään kuvattavaa.

Normaalisti en välittäisi asiasta alkuunkaan, ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen reissu jossa kuvaaminen ei onnistu. Sehän on osa koko touhun viehätystä. Tällä kertaa paineet onnistumiseen ovat kuitenkin todella kovat. Mukaani lähtee 7 vuotias kuvaajanalku, joka tuskin malttaa odottaa reissua kun haluaa nähdä teeriä ja päästä kuvaamaan niitä. Murehdin myös varustustamme, on vaikea arvioida miten paljon lämmintä vaatetta tytölle pitää ottaa mukaan että varmasti pärjää. Paikallaan istuminen pakkasessa vaatii aika paljon vaatetta ettei vilu pääse yllättämään. Yöllinen hiihto piilolle arveluttaa myöskin, mitenköhän neiti jaksaa. Hiihtovauhtiakin on vaikea arvioida. Tarkoitushan on päästä piilolle pimeässä, mutta kuitenkin niin ettemme joudu sitten odottelemaan piilolla tuntikausia aamun kajastusta ja riittävää valoa kuvaamiseen.

Pitäkäähän peukkuja että kaikki menee hyvin, tämä on tärkeä retki.