Pikaisesti karpaloita ja pari kuvaa

Miltei kolme kuukautta on vierähtänyt edellisestä reissusta suolle. Aivan liian pitkä aika minun mielestäni, mutta joskus asioita pitää vain laittaa tärkeysjärjestykseen ja monet asiat ovat ajaneet (valitettavasti) kuvaamisen edelle. Tällä kertaa kävin hyvän ystäväni kanssa poimimassa karpaloita. Marjoja oli yllättävän vähän, mutta saimme poimittua suunnilleen sen mitä olimme hakemassakin. Poiminnan lomassa nappasin muutaman kuvan, lähinnä muistoksi siitä että pääsin kuin pääsinkin käymään suolla ennen talven tuloa.

Kesä meni

En ole ehtinyt koko kesänä kuvaamaan, enkä myöskään päivittämään tätä blogiani. Kesäkuun alusta heinäkuun loppuun aikani kului töissä ja takapihamme "projektin" kimpussa. Korjasin kellarin seinustan ja sen jälkeen rakensin uuden terassin. Suurin osa ajasta kului lapion varressa, ensin tehtiin iso kuoppa ja sitten se piti vielä täyttää:
En jaksa laskea montako kuutiota lapioin, mutta paljon tuota hiekkaa siirtyi edes takaisin. Nyt tuo seinusta on kuitenkin laitettu sellaiseksi kuin sen pitääkin olla: salaojitukset, sadevedenpoistot ja muut on laitettu kuntoon.

Terassista tuli ihan viihtyisä, mukava istua keinussa viettämässä aikaa tai grillailla kun paikat ovat kunnossa. Ja ei, terassi ei ole vinossa, vaan kamera on ollut vinossa kun kuva on otettu. Taiteellisena vapautena päätin, että en ala kuvaa oikomaan. Se on ihan hyvä näinkin.
Kun terassi oli saatu valmiiksi, pääsin viimein pitämään tyttärelleni antamani lupauksen ja vein hänet maastoon kuvausretkelle. Tässä pari kuvaa retkeltämme:
Nea otti tämän kuvan takkiini tarttuneesta vapaamatkustajasta:
Olen luvannut viedä Nean katsomaan ja kuvaamaan kurkien muuttoparvia, joten seuraavat päivitykset tulevat varmaan hieman nopeammin kuin tämä.

Keväinen aamu suolla

Lähdin liikkeelle viiden aikoihin. Hieman lähemmäs suon laitaa vievä metsäautotie oli jo niin sula, että sitä pääsi ajamaan tavallisella henkilöautollakin, joten kävelymatkani lyheni hieman. Auringon noustessa lähdin tallustamaan kohti odottavaa urakkaani. Alkumatkasta kävely sujui melko mukavasti, metsässä ja hakkuuaukealla oli joko paljasta maata tai sitten ohut mutta kantava hanki. Suolla tilanne muuttuikin sitten aivan toiseksi. Muutamaa varjoisaa metsänreunaa lukuunottamatta kaikki oli sulaa ja vettä oli todella paljon. Etenin askel askeleelta, vaikka upposinkin miltei polvia myöten koko ajan. Matkan varrella pysähtelin katselemaan ja kuulostelemaan keväistä luontoa. Yksinäinen kurki huuteli reittini varrella:
Kuten tavallista, kurki oli melko kaukana ja kun jatkoin liikkumista, vaikkakin siitä poispäin, se otti siivet alleen ja poistui omille teilleen:
Lopulta pääsin perille ja havaitsin että piilon kiinnitykset olivat odotetusti taas pettäneet. Lumen ja maaston sulaessa ne eivät tietenkään pysyneet paikallaan. Onneksi lähinnä varmistuksena käyttämäni kiinnitys pieneen mäntyyn oli estänyt piiloa lentämästä tuulen mukana kokonaan pois paikalta. Vaikka teltta olikin hieman runnellun näköisenä kyljellään lammikossa, mitään ei kuitenkaan ollut rikkoutunut:
Otin muutaman maisemakuvan tapaisen otoksen, lähinnä muistoksi itselleni:
Piilon lähellä majaillut joutsenpariskunta oli saanut seuraa sitten viimenäkemän:
Lastasin piilon kyytiin ja lähdin palaamaan takaisin päin. Piilon paino aiheutti sen, että pidin aina välillä lyhyitä hengähdystaukoja joiden aikana otin kuviakin. Yhdellä pysähdyksellä kauempaa kuuluneet huudot kiinnittivät huomioni. Kesti hetken saada linnut paikallistettua, mutta lopulta havaitsin neljän kurjen pitävän jonkinmoista torikokousta ja vaihtavan kuulumisia keskenään melko kovalla äänellä lähellä suon laitaa:
Vaikka aurinko lämmittikin mukavasti ja piiloa ja varusteitani rahdatessa tuppasi tulemaan hiki, maastosta löytyi vielä hieman viileämpiäkin kohtia:
Paluumatkalla hakkuuaukon reunalla oli auringonpaisteessa jo niin lämmintä, että sain kuvattua kevään ensimmäiset perhoskuvani:
Rankka reissu, mutta nyt piilo on kotona kuivumassa ja odottelemassa seuraavia kuvausretkiä.

Pisara kevättä

Lumet sulavat, kevät on siis täällä:

Lisää teeriaamun kuvia

Kävin läpi kuvasaalista. Melkoinen määrä kuvia yhdeltä aamulta, mutta mielestäni silloin pitää antaa kameran raksuttaa kun jotain tapahtuu. Näistä kuvista selvinnee yhteenottojen rajuus, soitimen keskeiset paikat olivat todella kovien otteluiden takana:

Pystyin kuulemaan lintujen yhteenotoista syntyneitä tömähdyksiä ja siipien läiskettä piiloonkin, aika vakuuttavia ääniä. Pitäisiköhän sitä kokeilla joskus saada tuo tapahtuma kuvattua videollekin?

Taas aamun teeriä

Niinhän se on, hullu mikä hullu. Herätyskello pärähti soimaan kahdelta yöllä. Olin ehtinyt nukkua noin kolme tuntia. Laitoin kahvinkeittimen valuttamaan pakollisen kofeiiniannokseni, pistin vedenkeittimen päälle ja käytin nuoremman koiran ulkona tarpeillaan. Palatessani sisälle kahvinkeitin oli valmis luovuttamaan pakollisen aamumukilliseni. Hörppiessäni kahvia termokseen kaatamani kuuma vesi ehti sopivasti liottaa teepussista tarpeeksi makuja aamun retkeä varten. Kahvin jälkeen laitoin edellisenä iltana tekemäni eväsleivät rinkkaan muiden varusteiden sekaan, sijoitin termoksen rinkan sivutaskuun ja nostin koko komeuden autoon.

Hieman kolmen jälkeen olin metsäautotien päässä ja lähdin hiihtämään kohti piiloa. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen huomasin jälleen kerran miten tärkeää on tarkistaa KAIKKI varusteet ennen lyhyttäkään reissua. Tällä kertaa petti suksi, tai tarkemmin oikean suksen side. Sain siteen korjattua välttävään kuntoon maastossa. (Tästä operaatiosta tarkempi selostus tulossa)

Mitä lähemmäs piiloa tulin, sitä märempää oli meno. Suolla oli ohuen lumikerroksen alla paksu kerros sohjoa ja vettä ja sen alla jäätä. Paikoitellen sain olla tyytyväinen että saappaanvarret riittivät. Piiloni oli kuitenkin pysynyt kuivilla pienen mättään päällä, mutta kolmella sivulla oli tarjolla erittäin kylmä kylpy, mikäli piilo lähtisi luisumaan lumen peittämien turppaiden päältä.

Asetuin piiloon, puin rinkasta reilusti vaatetta päälle ja laitoin kuvauskaluston valmiiksi. Sitten ei ollutkaan muuta tekemistä kuin odotella ja nauttia eväistä. Kello oli 4:35 kun olin saanut kaiken valmiiksi. Muun tekemisen puutteessa laitoin kotijoukoille lyhyitä tilannekatsauksia FaceBook:in kautta kännykälläni.

Aikanaan aurinko alkoi nousta ja valo lisääntyä niin että pystyin näkemään piilosta uloskin. Aamu ei ollut aivan niin kirkas kuin olin toivonut, pilvien takaa noussut aurinko loi aamuun sinisiä ja harmaita sävyjä toivomieni keltaisen ja oranssin sijaan:
Olin hieman kylmissäni ja ehkä siitä johtuen hieman turhautunut. Ehdin jo epäillä reissusta tulleen taas yksi merkintä sarjaan "kävin, mutta en kuvannut" kun piilon lähistölle laskeutui muutama teeri ja niiden perässä jokunen töyhtöhyyppä. Tässä vaiheessa valoa alkoi olla juuri sen verran että kuvaamista saattoi jo harkitakin:
Teeret pitivät meteliä ja pörhistelivät, mutta varsinaisia yhteenottoja ei tapahtunut, haastaja väistyi aina ajoissa ja soitimen paikkajako vaikutti olevan kaikkien tiedossa:
Yllättäen kaikki paikalla olleet linnut hävisivät paikalta ja havaitsin niiden siirtyneen useiden satojen metrien päähän. Suunnittelin jo laittavani varusteet kasaan kun paikalle alkoi laskeutua yhä enemmän teeriä, kunnes piilon ympärillä oli noin kaksikymmentä lintua. Teerien perässä paikalle saapuivat myös töyhtöhyypät sankoin joukoin:
Uusintakierroksella teeret kävivät huomattavasti kovemmilla kierroksilla kuin aiemmin, yhteenottoja tapahtui tuon tuostakin ja soitimen keskeisimmistä paikoista käytiin rajuja kamppailuja:
Teerien lopetettua ottelunsa, paikalle saapui vielä "puhdistusosasto" jota tuntui kovasti kiinnostavan yhteenotoista jääneet jäljet:
Lisää aamun kuvia tulossa esille kunhan saan kaikki ottamani kuvat käytyä läpi.

Ladun aukaisua ja kevättä

Kevät on tosiaan tullut. Pikaisella hiihtokierroksella maastossa huomasi hyvin kuinka viime päivien lämpöasteet ja vesisade ovat pehmittäneet lumet. Eräsuksillakin upposin jatkuvasti miltei polvea myöten lumeen ja eteneminen oli näin ollen melko hidasta. Paarustin kuitenkin sitkeästi eteenpäin, ajattelin tampata ladun piilolle koska tarkoitukseni on mennä lauantaiaamuna kuvaamaan ja kaluston kanssa ladun aukaisu on kaikkea muuta kuin kivaa puuhaa.

Pääsin lopulta perille ja huomasin piilon kiinnitysten irroneen osittain. Lumi oli sulanut siinä määrin että hankeen upottamani kiinnitykset olivat tulleet esille. Lumi oli myös sulanut piilon alta, piilon pohjalevyt olivat aivan kallellaan ja osittain vedessä. Siirsin koko systeemiä muutaman metrin, hieman kuivempaan kohtaan ja tein uudet kiinnitykset.

Piilolle saapuessani huomasin piilon ympärillä runsaasti teerien jälkiä ja vähän matkan päästä lähti 10 teeren parvi lentoon, eli sijoittelu vaikuttaa ihan hyvältä.

Vanhat tuttuni olivat myös saapuneet paikalle, kevättä on siis ilmassa:
Hiihtäessäni suota pitkin, kuulin myös kurjen huutavan jossakin kaukana sumun keskellä. Paluumatkalla huomasin metsäautotien varressa tiaisia. Pysähdyin hetkeksi ja nappasin pari kuvaa:
Jälkimmäisestä veijarista olisi ollut mukava saada vähän parempikin kuva, mutta en jäänyt kytistelemään, vaan jatkoin matkaani autolle ja kotiin.

Liian väsynyt

Eilen iltapäivällä mietin lähtisinkö yöllä piilolle yrittämään teerien kuvaamista. Pienen harkinnan jälkeen päätin kuitenkin etten viitsi nousta aamuyöllä kahtena yönä peräkkäin. Ehtiihän niitä teeriä kuvaamaan joskus toistekin. Tämä voi tietysti olla vain hiljalleen ikääntyvän perheenisän selittelyäkin. Aamulla olisi kyllä ollut erinomainen sää kuvaamisen kannalta, yöllä oli ollut sen verran pakkasta että hanki olisi kantanut hyvin suksen alla ja auringonnousu antoi taas todella hienoa ja sävyrikasta valoa. Aamupäivällä auringonpaistetta katsellessani saatoin tuntea hetken ajan pientä katumusta ja harmistusta siitä että en viitsinyt lähteä. Asian hyvä puoli on kuitenkin se, että sain autettua kotihommissa, joita tuntui taas riittävän aivan tarpeeksi.

Mielessäni on aivan tietty teerikuva jota olen hakemassa, saa nähdä onnistuuko vai joudunko odottamaan seuraavaa soidinta. Ilmatieteenlaitos lupaili tiistaille taas sopivaa keliä kyseistä kuvaa varten, mikä sopiikin hyvin minulle koska viikonloppu on buukattu täyteen muuta ohjelmaa.

Pieleen meni

Säätiedotus piti paikkansa, yöllä oli pakkasta ja aamu valkeni aurinkoisena. Lähdimme Nean kanssa aamuyöllä liikkelle ja hiihdimme piilolle. Hiihtomatkalla pysähdyimme pariinkin kertaan ihastelemaan kirkasta tähtitaivasta. Riittävän kaukana kaupungin valoista pääsee näkemään aivan eri tavalla kuinka paljon tähtiä taivaalle mahtuukaan. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan suksiemme ja ahkiomme rahina hangen pinnalla.

Saavuimme piilolle hyvissä ajoin, taivaanrannassa oli vasta hieman vaaleaa näkyvissä. Purimme varusteet ahkiosta ja kömmimme piiloon. Puimme reilusti lämmintä vaatetta päälle ja asettelimme kuvauskaluston taas valmiiksi odottamaan aamunkoittoa ja mahdollisesti paikalle saapuvia teeriä. Sitten homma menikin pieleen. Vaikka Nealla oli vaatetta päällä sellainen määrä, että keskiverto inuiitti olisi paistunut elävältä, alkoi pakkanen hiipiä iholle ja vilu puseroon. Jonkin aikaa yritimme sinnitellä ja keksiä keinoja lämmitellä, mutta lopulta totesimme ettei auta muu kuin lähteä hiihtelemään kohti autoa ja kodin lämpöä.

Paluuhiihto lämmitti jäseniä sen verran että Nea malttoi matkan varrella pysähdellä ottamaan muutamia kuviakin:
Nämä muutamat otokset pelastivat reissun, harmistus ottamatta jääneistä teerikuvista unohtui. Hiihtäessämme kuulimme teerien pulputusta muutamaankin kertaan, mutta emme jääneet murehtimaan niitä vaan keskustelimme hangella olleista jäljistä, auringonnousun kauniista värisävyistä siitä mitä kaikkea voimme käydä kuvaamassa sitten kun ilmat ovat lämmenneet. Nea kyllä varmisti minulta vielä lähtevätkö linnut karkuun jos yritämme hiihtää sinne mistä äänet kuuluvat.

Retkemme päätteeksi sovimme, että voimme käydä hiihtoretkillä kuvaamassa ja syömässä eväitä, mutta pakkasella kojuttelu on liian kylmää touhua Nealle vielä tässä vaiheessa. Nyt vain odottelemme että kevät tulisi kunnolla, lumet sulaisivat ja pääsisimme katsomaan mitä kaikkea nähtävää ja kuvattavaa löydämmekään.

Jälkiä hangella

Ulkona oli niin hieno päivä, että päätin lähteä hiihtämään ja katselemaan näkyisikö viime päivinä sataneessa lumessa jälkiä. Löytyihän niitä:
Kuten näkyy, keli oli mitä mainioin. Muutama aste pakkasta, aurinkoa, tuskin ollenkaan tuulta ja muuta sentti kevyttä pakkaslunta hyvin kantavan hangen päällä:
Piilo oli kärsinyt tuiskussa ja tuulessa:
Lumi oli pakkautunut piilon seinää vasten ja painanut koko hökötyksen hieman kasaan. Tietenkään en ollut varannut lapiota matkaan, joten piilon esille kaivaminen kesti melko pitkään. Lopulta koko komeus oli taas hangen pinnalla ja siirsin sen hieman parempaan paikkaan tulevia kuvausretkiä silmälläpitäen:
Tein piilon kiinnitysnaruihin "kylmäkallet" ja kiristin ne mahdollisimman tiukalle, ihan siltä varalta että tuuli ja tuisku yltyvät jälleen. Piilon uuden sijoituspaikan lähellä oli runsaasti jälkiä:
Torstaille on säätiedotuksen mukaan luvassa kunnon yöpakkasta ja aurinkoinen aamu, pitänee lähteä Nean kanssa ottamaan uusintakierros teeristä...