Auringonlaskun kurkia

Pakkasimme varusteet kahteen reppuun ja lähdimme suon laidalle, tarkoituksena nähdä ja kuvata iltasella paikalle saapuvia kurkia. Minullehan tuossa ei ollut sinällään mitään uutta, mutta seurassani ollut kuvaaja oli ensimmäistä kertaa yrittämässä kurkien kuvaamista. Lisäksi hänellä oli käytössään minulta lainattu kuvauskalusto, jonka käyttö oli vielä hieman hakusessa. Ei siis mitenkään hyvät lähtökohdat kuvausretkelle, etenkin kun säätilakaan ei ollut suosiollinen, harmaan pilvistä ja satunnaista tihkusadetta.

Metsäautotien päässä heitimme reput selkään ja lähdimme kävelemään suolle. Suon reunalla etsimme sopivan puurykelmän johon kiinnitimme naamioverkon jonkinmoiseksi näkösuojaksi meidän ja mahdollisesti saapuvien kurkien väliin.

Verkon virittelyn jälkeen laitoimme kamerat valmiiksi, istuimme reppujemme päälle ja aloimme nauttia eväistä ja odotella. Seuralaiseni malttoi hyvin jutella riittävän hiljaisella äänellä ja pysytteli enimmäkseen aloillaan, vaikka odottaminen selvästi oli hänestä melko tylsää puuhaa.

Lopulta puiden takaa kuului lähestyvän kurkiparven huutelua. Painauduimme molemmat verkon suojiin, mutta valitettavasti kurjet lensivät aivan suoraan yläpuoleltamme, havaitsivat meidät ja jatkoivat lentoaan puiden latvojen tasalla, laskeutuen suon toiselle laidalle.

Seuralaiseni onnistui ottamaan muutaman kuvan reissumme aikana.

Kurkien saapumista odotellessa piti napata kuva läheisestä kalasääsken pesästä:
Ja verkkomme lähellä olleesta syksyisestä lehdestä:
Kurkiparvestakin saatiin sentään jonkinlainen lentokuva:
Matkalla takaisin autolle pysähdyttiin katsomaan kannon vuosirenkaita ja polun varressa ollutta sientä. Nekin piti tietysti kuvata:
Itse jätin luontokuvauksen tällä kertaa kokonaan väliin ja keskityin ikuistamaan seuralaiseni tunnelmia:
Kaikkinensa onnistunut retki, vaikka emme saaneetkaan sellaista kuvaa jota voisi kutsua nimellä "auringonlaskun kurki". Tämä taitaa kuitenkin olla aika hyvä esimerkki siitä paljon mainostetusta "laatuajasta".