Teeriä aamulla

Piilon siirto tuotti tulosta. Saavuin piilolle suunnilleen puoli viiden aikaan aamulla. Matka sujui muuten ihan hyvin, mutta vielä pari päivää sitten varsin mukavasti kantanut suo oli muuttunut paikoitellen hyvinkin upottavaksi. Pimeässä upottavien paikkojen väisteleminen oli melkoista hapuilua ja hetken ajan epäilin jo omaa suunnistustaitoani, kun piilo ei näkynytkään silloin kun oletin sen ilmestyvän näkyviin. Kantavien jalansijojen etsiminen oli vienyt huomioni siinä määrin, että olin arvioinut kulkemani matkan hieman väärin, ja lisäksi olin päätynyt hieman sivuun suunnastakin. Sain kuitenkin suhteellisen nopeasti paikannettua itseni ja pääsin piilolle jopa kuivin jaloin. Saappaanvarret riittivät juuri ja juuri, mutta hetkittäin teki todella tiukkaa.

Aamu valkeni ja mitä valoisampaa tuli, sitä enemmän teeriä saapui paikalle. Ensimmäiset tulivat jo reilusti ennen kuin oli niin valoisaa, että pystyin näkemään mitä tapahtuu. Äänet kuuluivat kyllä selvästi piiloon, etenkin kun jotkut laskeutuvat teeret liisivät aivan piilon kattoa hipoen kohti soidinpaikkaansa. Valon lisääntyessä myös paikalla olleiden teerien aktiivisuus lisääntyi ja meteli yltyi melkoiseksi kun kolmisenkymmentä lintua alkoi ääntelehtiä yhä kiihtyvällä tahdilla. Tasaisin väliajoin pörhistelyt ja pienet siirtymiset kohti parempaa kumparetta suon pinnassa johtivat yhteenottoihin vaikka useimmiten paremman kumpareen valloitusta yrittänyt perääntyikin ennen kuin maapläntin alkuperäinen haltija joutui puolustamaan valloitustaan muuten kuin näyttämällä mahdollisimman isolta. Kuvattavaa riitti siinä määrin, että välillä tyydyin vain seuraamaan tapahtumia eväsleipiäni mutustellen ilman mitään kiirettä.
Muutama esimerkki aamulta:

Teerien kuvaamisen ja eväiden mutustelun lomassa ehdin taltioimaan tämän tapahtumasarjan:
Paluumatkalla näin kevään ensimmäisen perhoseni, pitihän sekin kuvata:
Kuvamateriaalia teeristä tuli melko paljon, laitan varmaan huomenna lisää kuvia näytille.