Niinhän siinä kävi kuin pelkäsinkin, kurjet tekivät oharin. Kolmen kuvaajan porukalla kyyhöttelimme piilon "länsisiivessä" ja kurjet loistivat poissaolollaan. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, näimme kurkia, menivät vierestä ohitse tai lensivät kaukana. Yksi pienehkö parvi oli tekemässä laskua piilon lähettyville, mutta ilmeisesti kaksi laitimmaista lintua saivat jonkinlaisen havainnon porukastamme verkon alla, koska kesken laskukaarron ääntelivät pari kertaa ja kanttasivat tiukasti vasemmalle. Tämän havaitessaan parven muutkin linnut vetivät laskutelineet takaisin ylös ja lisäsivät tehoja kaartaen myöskin kulkusuunnassaan vasemmalle. Koko parvi katosi piilon lähellä olevan metsäsaarekkeen taakse.
Viimeisenä epätoivoisena yrityksenä päätimme kokeilla mennä metsäsaarekkeen läpi katsomaan josko metsikön toisesta reunasta olisi mahdollista saada kuvia kurkiparvista. Olihan niitä lintuja. Olivat vain miltei vastakkaisella laidalla suota. Lähdimme palailemaan kohti piiloa ja sinne jätettyjä varusteita kun horisontissa näkyi reilusti suurempi kurkiparvi. 60 metrin suojuoksun ennätystä tavoitellen säntäsimme takaisin metsikköön, mutta nämäkin kurjet jatkoivat matkaansa aivan perimmäiseen kulmaan meistä katsottuna. Luovutimme illan jo pimetessä, haimme varusteet piilolta ja suuntasimme takaisin kaupunkiin.
Postaan tänne kuvan tai kaksi huomenna ja laitan vähän lisää ajatuksia noista kurjista ja niiden kuvaamisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
En tiedä kuinka paljon olet perehtynyt kurkien kuvaamiseen, mutta jutusta heräsi muutamia asioita kommentoitavaksi. Ensinnäkin kurki on äärimmäisen tarkka ja arka lintu. Täydellinen piiloutuminen on mahdollisen onnistumisen ainoa edellytys. Kurjen kuvaaminen on yhden miehen hommaa, useamman henkilön kokoonpanolla häiriön mahdollisuudet kasvaa liiaksi. Tuo ns. lisäsiipi ei toimi kurjen kanssa, tuulessa lepatteleva verkko ja sen alla liikkuvat ihmiset karkottaa linnut satavarmasti, pelkkä teltta on sopiva ja sielläkin objektiivin liikuttelun pitää olla hyvin maltillista. Kaikki linnun havaitsema epäilyttävä liike saattaa ajaa kurjet pois. Kurjet tulevat syyskokoontumisen aikaan (eli juuri nyt) pelloilta soille yöpymään, toki saattavat käydä pistäytymässä päivälläkin, jos ovat pelloilla tulleet häirityksi. Kojuun pitää mennä hyvissä ajoin viimeistään klo 18. Linnut ja kuvaaja piilossaan ovat suolla yön, auringon nousuun saakkaa. Tuolloin voi ilta- ja aamuhämärissä saada kuvia jos linnut ovat asettautuneet kuvausetäisyydelle, yleensä ei. Jos oleskelee näkyvillä lintujen suolla ollessa, peli on menetetty. Säntäily lintujen perään on aivan turhaa häirintää. Jos on nähnyt noinkin paljon vaivaa, hankkinut maanomistajan luvan ja rakentanut kojun ym. ei kannata tuhrata työn tuloksia sillä että kuvaustilanteessa karkottaa linnut. Kurkien elämästä ja niiden kuvaamisesta voi lueskella vaikka Jorma Luhdan kirjoista ja Kymenlaakson kurjista Mika Honkalinnan Metsäpäiviä-kirjasta. Pienellä lisäperehtymisellä tuolta on mahdollista saada mukavia kuvia.
Kiitokset kommentista. Tapani mukaan taisin selittää asioita hieman huonosti ja epäselvästi, joten tarkennetaan hieman. Tuo 12.9. postaamani teksti kertoo ehkä jonkin verran perehtyneisyydestäni asiaan, mutta selvyyden vuoksi jatketaan vielä.
Kurkia on tullut kuvattua jonkin verran tässä matkan varrella ja niiden arkuus on tullut valitettavankin tutuksi.
Yleensä kuvaankin yksin, mutta tällä kertaa kyseessä olikin kuvaajatapaaminen. Tottahan se on, että useamman henkilön ryhmästä syntyy helposti liikaa meteliä ja / tai liikettä, kuten nytkin kävi. Verkon toimivuudesta minulla on kuitenkin hieman toisenlaisia kokemuksia, koska esimerkiksi nuo 5.9. otetut kuvat ovat otettu verkon takaa. Erittäin hitaat liikkeet ja äänettömyys toimivat. Umpinainen piilo kuvausaukkoineen on kyllä huomattavasti parempi ja siitä olen parhaat kuvani saanutkin.
Kurkien päivärytmi oli tiedossa kun retkeä suunnittelimme, tavoitteemme oli mennä piilolle hyvissä ajoin päivällä ja odotella iltasella paikalle saapuvia kurkia kaikessa rauhassa kuten teimmekin.
Emme missään vaiheessa "säntäilleet" lintujen perään, se kun oli jo ennakolta tiedetty tuhoontuomituksi yritykseksi. Siirtyminen metsäsaarekkeelle tapahtui rauhallisesti kävellen ja kun havaitsimme kurkien olevan suon toisella laidalla lähdimme poispäin. Ainoa säntäys tapahtui siinä vaiheessa kun horisontissa näkyi isompi parvi olevan tulossa, ja senkin tarkoitus oli nimenomaan mennä tavallaan alta pois, takaisin metsän siimekseen seuraamaan tapahtumien kulkua.
Projektiani varten olen saanutkin joitakin ihan onnistuneita kuvia kurjista nimenomaan aamu ja iltahämärissä. Tämän kyseessä olleen retken tavoitteet olivat ehkä kuitenkin hieman toisenlaiset, nämä tapaamiset kun tuppaavat olemaan enemminkin rentoa jutustelua ja tutustumista johonkin tiettyyn valokuvauksen osa-alueeseen kuin varsinaista kuvaamista.
Lähetä kommentti