Pari viikkoa minua on korventanut sisäinen polte. Olen ollut kuin häkkiin ajettu eläin, levoton ja ärtyisä. Tänään päivällä en kyennyt enää hillitsemään itseäni, vaan nähdessäni keittiön ikkunan takana jotakin tummaa liitelevän auringonpaisteisen kukkapenkin yllä, nappasin kamerani ja säntäsin pihalle. En miettinyt asiaa sen kummemin, vaan ryntäsin etupihalle. Nyt oli aika saada lievitystä tuolle sisustaani polttavalle tunteelle. Autotallin kulmalla kyykistyin, tähtäsin ja lauoin menemään. Syöksyin seuraavaan paikkaan, vaihdoin hieman asentoa. Hain kuvakulmaa. Otin lisää kuvia. Hitaasti tunsin kuinka polte lieveni ja aloin saavuttaa harmoniaa. Muutama otos vielä ja sisälleni laskeutui rauha. Laitoin kameran pois ja tyydyin vain seuraamaan katseellani kuinka amiraali purjehti ylväästi satamasta seuraavaan, ottaen jokaisesta sen mikä hänelle kuuluikin:
lauantai 22. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mietin laukun puolella että olitko jo suolle ehtinyt,mutta kotipihalla näitä tiirailit.
Noh, yhtä tarkeää kuin se mitä rajaat kuvaan on se,minkä rajaat kuvan ulkopuolelle.
Tuli pakottava tarve saada kuvattua edes jotakin ;)
Huomenna olis tarkotus lähteä maastoon, käydä kattomas piilo ja muutenkin. Vähän tehdä taustatutkimusta miittiä varten jne
Lähetä kommentti