Pitäisiköhän tässä jo alkaa huolestua tämän luontoharrastuksen saamista mittasuhteista? Jotenkin tuntuu hetkittäin siltä kuin olisin hieman liiankin suojelevainen. Vai mitäs mieltä olette seuraavasta?
Olen nyt pitkin kevättä seuraillut takapihamme elämää ja kohta pitää varmaan kaivaa kamera esille ja siirtyä tuohon pihalle kytistämään ja kuvaamaan. Heti aidan takana, naapurin puolella, on puun juurella kolo. Kolossa asustelee pieni hiirulainen joka kolostaan tultuaan juoksee koiratarhan ohitse, lautapinon alle ja piiloteltuaan siellä hetken tulee esille ja jatkaa matkaansa kukkapenkkiin. Aikansa kukkapenkissä touhuttuaan hiirulainen joko jatkaa matkaansa nurmikon poikki seuraavalle kukkapenkille tai sitten palaa takaisin koloonsa. Kyllähän tuo pitää jossakin välissä kuvata. Kunhan pysyy pihan puolella niin olkoon minun puolestani. Sisälle sen ei sitten parane ilmestyä kertaakaan, se voi käydä äkkiä hengen päälle.
Takapihan toisen koiratarhan verkon tukipalkkien väliin on sitten ilmestynyt linnun pesä. Pesässä on tällä hetkellä 6 munaa ja niistä näyttää huolehtivan räkättirastas. Rastas väistää pesältä aina kun koira tulee lähelle, mutta koska tarha ei tällä hetkellä ole aktiivikäytössä, saa rastas hautoa melko rauhassa. Tuonkin voisi varmaan kuvata tässä lähipäivinä. Räkätit tosin ovat hieman mustalla listalla, viime kesänä ei montaa mansikkaa takapihalta löytynyt ja mikäli viinimarjapuskamme edes tekee marjoja, niitä ei todellakaan ole tarkoitettu räkäteille. Taidan antaa räkätin olla ja suojaan pensaat kunhan kesä etenee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti