Aamuinen kuvausreissuni alkoi kuten monet edellisetkin, kello herätti aamuyöllä kolmelta. Hetken aikaa mietiskelin jaksanko lähteä, jotenkin lämmin peitto houkutteli niin kovin. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, olinhan pakannut kaikki tavaratkin valmiiksi jo edellisenä iltana, eväät mukaanlukien. Eihän hyviä eväsleipiä voi hukkaan heittää, eihän? Jääkaapissa yön yli seisseet leivät kun eivät tunnetusti maistu kotona aamiaispöydässä läheskään niin hyvältä kuin ulkona luonnossa. Säätilakin vaikutti kuvaukseen sopivalta, 6 astetta pakkasta ja tähtikirkas taivas lupailivat hyvää aamua. Liikkelle siis. Metsäautotie oli paikoitellen aika pehmeä, mutta pääsin vakiparkkipaikalleni ilman suurempia vastoinkäymisiä. Kuutamo valaisi mukavasti kun kuljin kohti piiloa ja hanki kantoi hyvin saappaan alla. Piilolla purin tavarat repusta, laitoin kamerat kuvauskuntoon ja istuskelin odottelemaan. Aamu valkeni aikanaan ja säätila oli ainakin hyvin lähellä sitä mitä olin toivonutkin:
Ohutta pilveä oli kertynyt hieman, mutta ei missään tapauksessa häiritsevässä määrin. Kaunis aamu siitä tuli:
Istuin ja mutustelin leipiä, join teetä ja kuuntelin suon ääniä. Töyhtöhyypät metelöivät jo ensimmäisten valonsäteiden aikaan ja joutsenkin äänteli suon vastakkaisella puolella. Teeristä ei kuitenkaan ollut mitään havaintoja. Muutamaan otteeseen kuulin kevyttä pulputusta milloin mistäkin suunnasta, mutta mitään ei näkynyt ja kovin vaimealta ääni kuulosti. Valon lisääntyessä huomasin, että kaksi joutsenta lepäili suon toisella puolella. Olisivatkohan sama pari jota seurailin viime kesänä? Katselin joutsenia aina välillä, mutta en kiinnittänyt niihin erityisemmin huomiota. Olin juuri kaatanut itselleni lisää teetä ja aloittanut voileivän syönnin kun joutsenten ääntely muuttui. Katsoin mitä tapahtuu, ajattelin että voisin saada joutsenista vaikka lentokuvan jos ovat lähdössä liikkeelle. Sitten meinasinkin jo tukehtua leipääni kun huomasin joutsenten metelöinnin syyn. Pahoittelen kuvasarjan heikkoa laatua, etäisyyttä oli aivan liikaa ja jouduin "croppaamaan" kuvia todella paljon että niistä näkyisi edes jotakin:
Ilves siis yritti saada joutsenpaistia aamupalaksi, tai ainakin tehdä lähempää tuttavuutta joutsenen kanssa. Sinällään harmi että olin niin kaukana tapahtumasta, mutta minkäs teet? En usko että vastaava tilanne osuu kohdalle aivan pian uudestaan, joten mitä siitä vaikka kuvat tilanteesta eivät olekaan huippuluokkaa? Luonto tarjosi kuitenkin huikean jännitysnäytelmän ja kokemuksen joka ei ihan heti unohdu.
Ai niin, ne teeret? Hieman ilves+joutsenet episodin jälkeen parinkymmenen teeren parvi putkahti esiin keskellä suota. En oikein tiedä mistä siihen ilmestyivät. Näyttivät ruokailevan ja kulkevan hitaasti eteenpäin, suoraan piiloani kohti. Katselin teerien touhuja ja otin kuvia. Ilmeisesti kuvauspiiloni toimii melko hyvin, koska lähimmät teeret kulkivat noin kymmenen metrin päästä piilostani. Eivät näyttäneet soidinpuuhat kiinnostavan. Vaikka ymmärtäähän tuon, miksi kukaan viitsisi ruveta tappelemaan kun voi nauttia aamiaista mukavasti äijäporukassa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Selkeesti tarviit lisää millejä..
Wou. Kyllä sinulla kävi munkit ja viuhkat, kun sait ilveksen ja joutsenen samaan kuvaan. Luonnonvaraiset ilvekset ovat kohtalaisen ujoja kuvattavia, eikä niitä hevillä saa etsimeen. :-)
Kyllä se luonto kiittää kovan uurastajan. :) Tosi mahtavaa luettavaa tää sun blogis. Täytyy itekki lähtiä kuhan pääsiäisen aikoihin kattomaan teeriä, kuhan flunssasta selviäää... Jatkahan samaa rataa... :)
Kiitokset kaikille kommenteista.
Jussille:
Joo, parilla millillä saisin ostettua semmoista kuvauskalustoa ettei loppuisi optiikasta pituus kesken. Vielä en oo nähny ensimmäistäkään, mutta jos tiedät mistä niitä saa ni kerro ihmees! Lottoamista olen kokeillut, huonolla menestyksellä.
Jounille:
Aika harvinainen tilanne että saa pedon ja saaliseläimen samaan aikaan taltioitua. Tuossa oli etäisyyttä kyllä niin paljon ettei ottelun kumpikaan osapuoli taatusti tiennyt ulkopuolisen tarkkailijan paikallaolosta mitään.
Harrille:
Kiva kuulla että vaatimaton blogini miellytti. Jatkoa on taatusti tulossa pitkin kevättä ja kesää, ei tuolta ulkoa malta olla poissa.
Siis aika kovaa kauraa on. Pitänee vielä katella paremmalla ajalla. Nyt on pitsat uunissa niin ei pysty keskittymään.
Onkohan "kovaa kauraa" hyvä vai huono juttu? Ota nyt noista lakeuden kasvateista selvää ;-)
Sinällään kyllä ihan kiva että Jukekin on löytänyt nämä meikäläisen sepustukset.
Lähetä kommentti