Aurinko oli ehtinyt kivuta jo yllättävän korkealle kun pääsin metsäautotien päähän, mutta reissuni tarkoituksena olikin jälleen kerran vain hiihdellä ja katsastella mahdollisia jälkiä tulevia kuvaussessioita silmällä pitäen. Sivakoidessani hakkuuaukon reunaa suolle, havaitsin että keli oli kuin luotu tiedustelureissulleni: Kirkas taivas, rapsakka pakkanen ja kunnon hankikanto jonka päällä oli pari senttiä muutama päivä sitten satanutta pakkaslunta.
Hiihtelin, kiertelin, katselin ja nautiskelin. Harmikseni teeristä ei tullut vieläkään havaintoja, ei lintuja, ei ääniä, ei jälkiä. Muita jälkiä näkyi kyllä. Joku oli hiihdellyt piiloni ohitse, oli tainnut pysähtyä katsomaankin mokomaa hökötystä.
Kierroksen kuvat:
Näin pienellä upotuksella ei oikein voi enää puhua "umpihankihiihdosta", mutta yön valvomisen jälkeen oli kyllä mukava lykkiä menemään kun oli kevyt keli.
Maiseman autius ja hiljaisuus on aina yhtä vaikuttava ja rauhoittava, jotenkin tuosta ei voi olla nauttimatta. Kuvauspiilo näkyy muuten kuvassa, jos tarkkaan katsoo. Kuka huomaa?
Näitä jälkiä seurailin jonkin aikaa, johtivat suoraan yhteen suon keskellä olevaan metsäsaarekkeeseen. Ajattelin josko olisin päässyt ottamaan kuvan jälkien tekijästä. Jälkien mennessä metsäsaarekkeeseen lähdin kiertämään sitä ja harmikseni totesin jälkien jatkuvan saarekkeen toisella puolella kohti suon laitaa. Luovuin jäljittämisestä ja jatkoin kierrostani. Puolen välin paikkeilla pysähdyin syömään eväsleivät ja juomaan teetä, nauttien kevätauringon säteiden lämmöstä.Kaikkinensa oikein mukava aamupäivä vaikka nyt kyllä hieman väsyttääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti