Kuvauspiilon rakennusohjeet

Tämän piiloprojektin idea lähti liikkeelle viime syksynä, kun olin suolla kuvaamassa silloisessa piilossani. Pitkin kevättä, kesää ja syksyä olin käyttänyt milloin minkäkin tyyppistä "kevytpiiloa", yksinkertaisesta naamioverkosta aina muotoiltuun ja kuvausaukoilla varustettuun pressuun asti. Kaikki olivat sikäli tyypillisiä kevytpiiloja, että niissä ei ollut minkäänlaista pohjaa. Kuivalla maalla, esimerkiksi metsässä, tällä ei olisi mitään merkitystä, mutta suolla maapohja tuotti välillä melkoisia ongelmia. Maassa istuminen onnistui vain keskikesällä kun maasto oli kuivimmillaan, muina aikoina kastui persus jos istahti. Reppujakkaralla istuminen toimi muuten hyvin, mutta pienikin liikkuminen aiheutti kallistumisen jakkaran jalkojen hitaasti vajotessa turpeeseen. Kevättalvella maa oli jäässä, eikä uppoamisongelmaa siksi ollut, mutta kylmää touhu kyllä oli.

Aikani asiaa mietittyäni päätin ryhtyä rakentamaan kuvauspiiloa jossa olisi jäykkä / kantava pohja ja mielellään vielä jonkinlainen lämpöeristys. Maailma on kaikenlaisia kuvauskojuja pullollaan, mutta suunnitelmissani oli piilo jota pystyisi myös siirtämään ihan vain kantamalla yhden miehen voimin, eli ei mikään omakotitalon puolikas. Mietiskelin ja suunnittelin ja keskustelin ideastani irc:issä muiden kuvaajien kanssa. Välillä soittelin isäukolle, insinöörismiehenä hänellä on usein hyviä ajatuksia erilaisten ongelmien ratkomiseen.

Lopulta päädyin useasta osasta kasattavaan eristettyyn pohjaan ja sen päälle tulevaan ihan tavallisesta kupoliteltasta viritettyyn piiloon. Tietääkseni telttoihin on viillelty kuvausaukkoja ja muutenkin modifioitu paremmin kuvauskäyttöön sopiviksi vaikka kuinka pitkään, eli "telttapiilo" ei ole mikään uusi keksintö. Uskoisin kuitenkin että pohjaratkaisuni poikkeaa ainakin jossakin määrin muiden kehitelmistä.

Piilon kasaaminen alkoi siitä, että kävelin läheiseen halpakauppaan ja ostin 14,50 euroa maksaneen "festariteltan". Ihan perus kupoliteltta, pieni, korkeintaan kahdelle festareille matkaavalle teinille tarkoitettu, mutta eipähän maksanut paljoa ja yksin kuvatessani en paljoa tilaa tarvitsekaan.


Kuten aiemmin kerroin, homma alkoi teltan pohjan mittaamisella:


Otin mitat sekä tasaiseksi levitetystä pohjasta että myös teltan ollessa pystyssä. Mitat olivat yhteneväiset, mutta heittivät reilusti teltan pakkauksessa olleista pohjamitoista. Pakkauksen mukaan mitat olisivat olleet 2050mm x 1500 mm ja todellisuudessa teltan pohja oli 1970mm x 1470mm. Ideana oli tehdä kantavasta pohjasta hieman pienempi kuin teltan pohjasta, näin sateella tuleva vesi valuisi jonnekin muualle kuin teltan ja pohjalevyjen väliin.

Pohjalevyjen materiaaleiksi valitsin 4mm filmivaneria, 25 x 50mm rimaa sekä 50mm styroksia. Puhtaasti kustannussyistä otin riman höyläämättömänä ja kyllästämättömänä. Samoin kävi eristemateriaalin kanssa, uretaanilevy olisi ollut paljon "tiukempaa" ja kestänyt paremmin rasitusta, mutta 4 e/neliö vs 19,70 e/neliö ratkaisi kisan styroksin eduksi. Kantavuuden aleneminen piti sitten vain huomioida pohjalevyjen rakenteessa.

Filmivanerilevy on 1220mm leveä, joten sen verran tuli pohjan leveydeksi. Oli huomattavasti helpompaa sahata yksittäisiä kaistaleita irti levystä kuin alkaa tekemään "juuri sopivaa". Lisäksi tällä tavalla ei tullut niin paljoa hukkapalaa, joten kustannustehokkuus saneli tässäkin ainakin osittain mitoitusta. Tulisipahan ainakin reilusti sivuylitystä piilon ja pohjan väliin. Pituussuunnassa harkinnanvaraa olikin sitten jo hieman enemmän. Muutamien pikaisten laskutoimitusten jälkeen päätin tehdä pohjan neljästä 480mm x 1220mm kaistaleesta. Tällä tavoin pohjan pituudeksi tuli 1920mm, eli päätyihin tulisi ylitystä pari senttiä.




Sitten ei muuta kuin levy pöydälle ja mittojen mukaista kaistaletta sahaamaan. Yhteensä tarvitsin 8 kappaletta levyjä, koska pohjan jokaiseen osaan tulisi vaneri sekä ylä- että alapinnalle.

Levyjen sahaamisen jälkeen oli vuorossa rimojen sahaaminen. Levyjen pitkien sivujen mittahan oli 1220mm joten sahasin 8 kappaletta sen mittaisia pätkiä. Näistä tulisi pohjalevyjen sivupalat.

Lyhyet sivuthan olivat 480mm, eli tarvitsin lyhyille sivuille 430mm pätkiä. (kokonaispituudesta vähennettiin pitkien sivujen rimojen paksuus eli 2x25mm,
480mm - 50mm = 430mm) Lyhyitä pätkiä tarvitsin 12 kpl, kolme jokaiseen pohjalevyyn. Yksi molempiin päätyihin sekä yksi keskelle jäykistämään rakennetta.







Kuvassa rimat on aseteltu paikalleen lähinnä mitoituksen tarkistamista varten, lopulliseen kiinnitykseen oli vielä melkoisesti tekemistä. Rakenteen idea selvinnee kuitenkin hyvin kuvasta.

Rimojen sahaamisen jälkeen porasin pitkien rimojen päihin ja keskelle reiät ruuveille joilla poikkirimat kiinnitettäisiin.

Seuraavaksi mittasin paikat tapeille, joilla pohjalevyt lukittaisiin toisiinsa pitkiltä sivuiltaan. Tässä kohtaa mittojen kanssa tuli olla erityisen tarkkana jotta osat liittyisivät toisiinsa kunnolla. Porasin kuuteen pitkän sivun rimaan lukitustapeille kaksi reikää sivuttaissuunnassa tarkalleen keskikohtaan ja 300mm päähän riman päistä. Tiukan sovituksen vuoksi poraaminen piti tehdä tarkasti pystysuoraan.

Lukitustapeiksi päätin käyttää 16mm alumiiniputkea. Ohutseinäinen alumiiniputki itsessään ei kestä rasitusta paljoakaan, mutta täyttämällä putken uretaanivaahdolla saadaan aikaiseksi erittäin kevyt ja melko hyvin rasitusta kestävä "tappi". Uretaanivaahto vaatii ilmaa kovettuakseen, joten 300mm pituisiin putkiin piti porata reilusti reikiä joista vaahto pääsi pursuamaan ulos ja putkeen pääsi riittävä määrä ilmaa. Vaahdotetut putket näyttivät kuivessaan tältä:









Vaahdon kovetuttua rapsuttelin ylimääräiset pois puukolla.







Kun eri osat olivat valmiina, ryhdyin maalaamaan puuosia. Eihän maali tietenkään kyllästystä vastaa, mutta suojaapahan edes vähän kosteudelta. Kuvassa näkyy riman toinen 16mm lukitustapin reikä.










Maalaamisen jälkeen oli aika kiinnittää rimat toisiinsa. Kiinnittämistä varten laitoin rimat oikeille paikoilleen yhden levyn päälle ja puristin ne paikalleen ruuvipuristimilla, aivan kuten aiemmin mitoituksia tarkistaessani.
Kun rimat olivat oikeilla paikoillaan, liitin ne toisiinsa ruuveilla pitkän sivun rimoihin porattujen reikien kautta:




















Filmivanerin kiinnitin rimoista muodostettuihin kehikoihin ruuveilla. Kiinnitykset tulivat tasaisin välein koko levyn ympäri siten, että vaneri oli mahdollisimman tiiviisti kehikkoa vasten.





Kun jokaiseen kehikkoon oli toiselle puolelle kiinnitetty filmivaneri, oli aika ryhtyä leikkaamaan kehikkojen sisään tulevaa styroksia. Styroksia leikattaessa kannattaa muistaa että siitä tulee paljon pientä murua joka kulkeutuu ihmeellisiin paikkoihin ja tarttuu vaikka mihin kiinni.





Leikkasin styroksin tarkoituksella muutaman millin suuremmaksi kuin mitoituksen mukaan olisi tarvinnut. Tällä tavalla palaset menivät hieman kovemmin painamalla paikalleen eikä reunoihin jäänyt yhtään rakoa, eli sain tiukan ja tiiviin paketin.

Kaikkien kehikoiden eristyksen paikalleen laittamisen jälkeen piti vielä porata reiät lukitustapeille myös styroksiin. Rimassa ollut lukitustapin reikä toimi hyvänä "ohjurina" porauksessa. Lisäksi huomiota piti kiinnittää siihen, että reiästä tulisi oikean syvyinen, puolet lukitustapin mitasta. Lopuksi ruuvasin vielä jokaiseen kehikkoon toisen filmivanerilevyn kiinni samalla tavalla kuin toisellekin puolelle.

Kiinnitin vielä jokaisen pohjalevyn päätyihin köydestä tehdyt kahvat jotka helpottavat hieman levyjen siirtelyä ja joita voi käyttää pohjarakenteen ankkurointiin, esimerkiksi telttakiiloilla.

Lopputulokseksi tuli siis tämännäköinen pohjarakenne:

Kuvassa pohjalevyt on asetettu kohdilleen, mutta lukitustapit ovat vielä työntämättä paikalleen. Käyttövalmiina pohja näyttää siis tältä:

Pikaisen testauksen tuloksena voidaan todeta, että pohjarakenne kestää hyvin 85kg painavan kuvaajan liikkumisen myös pehmeällä ja epätasaisella pinnalla. Yksittäisen pohjalevyn painoksi tuli lopulta 4,8 kg, eli alustan kokonaispainoksi tuli 19,2 kg. Tuommoinen paino kulkee vielä kantamalla kohtuullisen matkan ja ahkiolla kevyesti pitemmällekin. Pohjalevyjen lisäksi painoa tulee tietysti myös teltasta sekä teltan päälle tulevasta naamioverkosta, tässä tapauksessa piilon kokonaispainoksi tulee noin 22 kg.

Pohjalevyjä voisi tehdä enemmänkin, laajentaa alustaa liittämällä nykyisiin lisää levyjä mikäli tarvetta ilmenee, esimerkiksi useammalle henkilölle tarkoitetun isomman piilon pohjaksi. Levyjä voisi myös käyttää irrallisena tai pareittain isomman maapohjaisen piilon sisällä istuin-/makuualustana mikäli ollaan liikkeellä useamman kuvaajan porukalla.

Pohjarakenteen valmistumisen myötä oli aika ruveta miettimään pohjan päälle tulevan varsinaisen piilon rakentelua. Ei muuta kuin teltta auki ja sisälle miettimään mihin kohtaan sijoittaisi tähystys- ja kuvausaukot.

Asetin kameran jalustalle ja sovittelin yhdistelmää piilon sisällä aivan kuten olisin ollut kuvaamassa. Kun olin löytänyt mieleiseni kohdat, merkitsin ne ja tein kuvausaukkojen viillot. Viiltoja tehdessä on syytä käyttää mahdollisimman terävää ja ohutteräistä veistä sekä kuvasta poiketen jonkinlaista viivotinta tai vastaavaa ohjurina, jolloin viilloista tulee suoria.

Kuvausaukkojen reunoihin liimasin tarranauhat, näin kuvausaukon saa tarvittaessa suljettua. Levitin liimaa telttakankaaseen aukon reunalle sekä tarranauhan takapintaan ja puristin liimapinnat yhteen kahden levynpalasen välissä. Rakkaan vaimoni pyykkikorista nyysimäni pyykkipojat toimivat erittäin hyvinä puristimina liiman kuivumisen ajan.

Kuvausaukkojen sulkumekanismilla aukot saadaan pidettyä kiinni silloin kuin niitä ei tarvita, mutta sadetta ne valitettavasti eivät pidä ulkona. Tästä syystä tein aukkojen peitoksi myöskin tarrakiinnityksellä toimivat sadesuojat pressukankaasta. Näiden tehtävänä on sitten pitää sade ulkona teltasta silloin kun piilo ei ole käytössä. Leikkasin sadesuojista reilusti isommat kuin kuvausaukosta ja kiinnitin ne yläosasta liimaamalla suoraan telttakankaaseen kiinni.


Alareunaan ja sivuihin laitoin tarrakiinnityksen. Näin sadesuojat voidaan piilolle tultaessa helposti avata ja kääntää kuvausaukon yläpuolelle pois tieltä. Sadesuojan yläpuolelle liimasin vielä kaistaleen tarranauhaa jolla sadesuoja saadaan lukittua "auki" -asentoon.





Pikaisen "takapihatestauksen" tuloksena piilo vaikuttaa kokonaisuutena ihan toimivalta. Varsinaiset käyttöominaisuudet selviävät kuitenkin vasta sitten kun piilo on aktiivikäytössä maastossa. Kirjoitan käyttökokemuksista ja mahdollisista parannusehdotuksista kevään ja kesän aikana.