Harmaata aamua ja ujoja teeriä

Tänä keväänä en ole paljoa kuvannut, ei vain ole ollut aikaa. Tänään oli sikäli harvinainen tilanne, että pääsin maastoon ja matkassa oli vielä kaverikin. Yleensähän olen tehnyt kuvausreissuni itsekseni. Joskus on mukavaa kun on juttukaveri matkassa, itsekseen vietetyt tunnit odotellen jotakin tapahtuvaksi voivat olla aika pitkiä ja yksinäisiä.

Kello herätti puoli kolmelta yöllä, olin ehtinyt nukkua noin kolme tuntia. Hyvistä aikomuksista huolimatta en jostakin syystä päässyt nukkumaan hyvissä ajoin, kuten olin suunnitellut. Keitin teetä termariin, sulloin eväsleipärasian illalla pakkaamaani rinkkaan ja laitoin kahvinkeittimen valuttamaan muutaman mukillisen elimistöni vaatimaa polttoainetta. Hieman kolmen jälkeen Jukka kurvasi portillemme. Lastasimme molempien varusteet autooni ja starttasimme kohti suota. Pysäköin auton vakiopaikalleni metsäautotien sivupistolle ja laitoimme sukset jalkaan. Vajaa puoli tuntia loskassa hiihdeltyämme saavuimme edellisenä päivänä pystyttämälleni piilolle. Saimme itsemme ja varusteemme sullottua piiloon sisälle hyvissä ajoin ennen päivän valkenemista.

Auringon noustessa valo lisääntyi, mutta maisema oli tasaisen harmaa. Lisäksi paikalle saapuneet teeret ujostelivat piiloa jonkin verran. Ensimmäisinä paikalle saapuneet linnut laskeutuivat vanhalle tutulle soitimelle juuri sopivasti piilon eteen, mutta valoa ei ollut vielä tarpeeksi kunnon kuviin. Pari lintua pörhisteli toisilleen ja pientä yhteenottoakin esiintyi, mutta päät kääntyilivät vähän väliä piilomme suuntaan ja muutaman liikahduksemme jälkeen koko parvi siirtyi hieman kauemmaksi. Linnut palasivat hieman myöhemmin lähemmäs piiloa, mutta edellisvuosien tapaisia nappiotoksia ei tällä kertaa saatu. Tilanne olisi saattanut olla hieman parempi jos olisin päässyt viemään piilon paikalleen "maastoutumaan" muutamia päiviä aikaisemmin kuten olin suunnitellut, mutta kun en päässyt niin minkäs tuolle mahtaa. Lisäksi matalalla roikkunut pilviverho ei todellakaan edesauttanut saamaan kuviin niitä kauniita värisävyjä mitä olisin toivonut.

Tässä jonkinlainen otos aamun kuvista:

Jukan näkemys reissustamme ja muutamia hienoja kuvia löytyy täältä. Seuraavalle reissullemme varaan isomman piiloteltan, tuo kyhäämäni kun on mitoitettu lähinnä itselleni ja kahdella kuvaajalla siellä rupesi ihan oikeasti olemaan ahdasta. Tuntui todella hyvältä päästä teltasta ulos ja oikomaan jatkuvasti kramppavia jalkoja ja selkää.

Pohjoisessa

Tammikuun jo miltei perinteeksi muodostunut retki pohjoiseen on nyt tehty. Alkuperäisestä viiden ryhmästä tänä vuonna lähti vain kaksi (hulluinta?), eli minä ja Jani. Lähtö tapahtui aamulla kahdeksan aikoihin, edessä reilut 800 km ajoa. Nappasin matkalta pari kuvaa:

Kuten alemmasta kuvasta näkyy, matkalla oli ihan hienoja maisemia, mutta säätila oli harmaan pilvinen. Saavuimme perille noin 11 tunnin matkanteon jälkeen.

Ensimmäinen maastopäivä valkeni harmaan sumuisena:

 Jani otti tämän kuvan minusta vähän ennen kuin taivaalta tihkunut jäätävä sade kuorrutti kameran ja pakotti lopettamaan kuvaamisen:

Hiihdimme päivän aikana melkoisen lenkin ja näimme muutamia lintujakin. Saalista emme kuitenkaan saaneet. Illan saunan ja ruokailun jälkeen ei unta tarvinnut houkutella, riitti kun laitoin pään tyynylle ja vedin peiton päälle, seuraava havainto olikin sitten aamulla kun kello herätti uuteen hiihtopäivään.

Toinen maastopäivä valkeni kirkkaana ja pakkanenkin oli kiristynyt 17 asteeseen:

Hiihdimme muutaman pienen suoaukean läpi kohti tuota ylläolevan kuvan horisontissa näkyvää vaaraa.

Vaaran laelta aukeni komea näkymä:

Pidimme evästauon ja kuten asiaan kuuluu, paistoimme makkarat:

Matalalta paistanut aurinko loi taivaanrantaan ja lumisiin puihin sinisen ja violetin sävyjä:

Tällä kertaa emme edes nähneet lintuja, paitsi sen yhden teeren joka lensi tien yli juuri kun saavuimme takaisin autolle. Vaikka saalista ei tullut tälläkään kertaa, jäi polte lähteä uudestaan kaivelemaan mieltä.

Valmisteluja

Yövuoro edessä ja maanantaina lähdetään kohti pohjoista, pari päivää rauhaa ja hiljaisuutta umpihangessa hiihdellen. Kaiken muun kiireen keskellä olen saanut miltei kaikki pohjoisen reissulle mukaan lähtevät tavarat pakattua. Laittelen reissusta kuvia esille kun pääsen kotiin jos onnistun jotakin kuvaamaan.

Joulu

Yksi hieman jouluinen kuva.

Juttu nippuun ja kiinni

Mielestäni tapaus "Studio Hera Bell" alkaa olla loppuun käsitelty. Ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia niitä jotka ovat linkittäneet blogiani eri sivuistoille, luottaen siihen että se on ollut hyvä tapa saattaa tapahtunutta yleiseen tietoisuuteen. Kun edellisen postaukseni englanninkielistä tekstiä oli käyty lukemassa miltei 800 kertaa vuorokauden aikana ja niistä suurin osa Suomen ulkopuolelta, uskoisin että tapaus on saanut tätäkin kautta melko hyvin näkyvyyttä.

Montreal Gazette lähestyi yhtä digicamera.netin aktiiveista ja ilmoitti, että he eivät aio tehdä Hera Bellin kuvavarkauksista (tai tekijänoikeusrikkomuksista, mitä termiä kukakin haluaa käyttää) juttua lehteensä. Lehden edustajat ovat yrittäneet tavoittaa Hera Belliä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Minusta tämä on ikävä käänne asiassa, koska minusta olisi ollut mielenkiintoista kuulla rouva Bellin selitys kaikkeen ilmitulleeseen ja mikäli selitykset eivät olisi olleet riittävän hyviä, lehtijuttu olisi ollut erinomainen väylä saattaa hänen mahdollisille asiakkailleen tieto siitä että hänen toimintansa ei ole aivan sitä mitä hän on antanut ymmärtää.

Mitä tulee oikeustoimiin, ei ole kovin realistista pyrkiä aloittamaan niitä täältä valtameren takaa. Kulut nousisivat väkisinkin huomattavasti suuremmiksi kuin mitä olisi oikeusteitse saatavissa. Lisäksi, kuten kuka tahansa joka on joskus oikeudessa ollut voi kertoa, lopputuloksesta ei koskaan ole mitään takuita kun astutaan oikeussaliin. Kyllähän aineisto Hera Belliä vastaan on melkoisen murskaava, mutta pitää ottaa huomioon, että miltei kaikki kuvat on otettu eri valokuvaajilta. Näinollen yksittäinen valokuvaaja voisi hakea oikeutta vain yhden kuvan luvattomasta käytöstä. Kanadassa asuvalle ja vaikuttavalle valokuvaajalle tämä olisi yksi mahdollinen tie ja itse todennäköisesti sitä käyttäisin. Ilman näyttöä siitä, että Hera Bell on saanut taloudellista hyötyä kuvan käytöstä, korvaukset jäisivät todennäköisesti melko pieniksi, mutta jonkinlainen rangaistus kuvan luvattomasta käytöstä olisi melko todennäköinen seuraus.

Kuten aiemmin totesin, kuvavarkauksia tapahtuu netissä jatkuvasti. Hyvä esimerkki tästä on se, että yksi tuttu kuvaaja löysi ottamansa kuvan erään tanskalaisen kuvaajan sivustolta mainostamassa ko. tanskalaisen kuvaajan palveluja. Syy miksi kiinnostuin Hera Bellin tapauksesta, on väärinkäytösten laajuus ja hänen väitteensä siitä että hän on "ammattikuvaaja." Monet hänen väitteistään on saatettu vähintäänkin kyseenalaisiksi viime päivien aikana. En osaa sanoa kuinka suurelta osin hänen antamansa virheelliset tiedot ovat olleet vain oman itsetunnon kohottamista eri valokuvausaiheisilla sivustoilla ja paljonko kyse on ollut hänen yrityksensä markkinoinnista.

Uskoisin että tästä tapauksesta voidaan oppia jotakin. Uraansa aloittelevalle valokuvaajalle tämä käy hyvästä esimerkistä internetin mahdollisuuksista saada näkyvyyttä yritykselle. Hera Bell oli onnistunut luomaan hyvin vakuuttavan ja ammattimaisen kuvan itsestään verkossa. Tähän tulisikin jokaisen pyrkiä, kuitenkin (tietysti) siten, että käyttää omia, todellisia ja helposti tarkistettavia saavutuksiaan markkinointiin. Mitä taas tulee valokuvaajaa etsivään asiakkaaseen, hänen olisi hyvä ottaa huomioon että kaikki mitä internetissä näkee ei välttämättä ole aivan sitä miltä se ensi silmäyksellä näyttää. Kannattaa ehkä tarkistaa kuvaajan taustoja ja väitteitä osaamisestaan ennen kuin sitoutuu palkkaamaan hänet. On hyvä muistaa että kaikessa markkinoinnissa pyritään korostamaan positiivisia asioita ja vähättelemään tai jättämään kokonaan mainitsematta negatiiviset.

Ellei jotakin erityistä ilmene, kuten esimerkiksi oikeustoimia Hera Belliä vastaan, katson ettei minulla ole mitään syytä kirjoittaa hänestä enempää. Hänen maineensa on melkolailla tuhottu valokuvaajien keskuudessa ympäri maailmaa, hänen nettisivunsa ovat kiinni ja luvattomat kuvat eivät enää ole nähtävissä muuten kuin "nettietsivien" tallentamina ruutukaappauksina. Kuten joku asian esitti, hänen "signature style" osoittautui enemmänkin "stole style" kuvaukseksi. Mikäli hän kuitenkin joskus palaa netin kuvauspalstoille itseottamine kuvineen (kuten toivon hänen tekevän), hän tulee vielä pitkän aikaa kohtaamaan kommentteja kuten "nätti kuva, kuka sen tällä kertaa on ottanut." Niin kauan kun hän toimii rehellisesti, toivotan hänelle voimia kohdata edessä olevat vaikeudet. Kerran menetetyn luottamuksen takaisin saaminen on kovan työn takana.

Studio Hera Bell, osa III

Tarina Hera Bell jatkuu. Muutaman todella aktiivisen henkilön tekemän etsinnän seurauksena viimeisten päivien aikana on löytynyt yhä uusia "kuvapareja" on löytynyt. Viimeisin luku selvistä tapauksista jotka on julkaistu täällä on 25. Toimintamallina vaikuttaisi olleen että on otettu jonkun ei pohjois-amerikkalaisen kuvaajan ottama kuva netistä, käännetty se peilikuvaksi ja sitten säädetty värejä tai tehty kuvasta mustavalkoversio photoshopissa. Näillä yksinkertaisilla photaritekniikoilla luvattoman kuvan löytämisestä on onnistuttu tekemään huomattavasti paljon vaikeampaa. Esimerkiksi googlen kuvahaku ei tunnista peilikuvaa samaksi kuvaksi alkuperäisen kanssa. Tällä kertaa asialla ei ollut kovin suurta vaikutusta, koska "nettietsivinä" toimivat henkilöt huomasivat tämän ja ottivat Heran julkaisemia kuvia, käänsivät ne peilikuvaksi ja tekivät uuden haun joka sitten (yllätys!) alkoikin tuottaa tuloksia.

Alkuperäisessä dpreviewn keskustelussa aiheen tiimoilta (uusi on aloitettu tämän jälkeen) Croatialainen ammattikuvaaja, Dean Bertoncelj, kertoi että yksi luvattomasti käytetyistä kuvista oli hänen ottamansa. Bertonceljillä on tili shutterstockissa. Kun shutterstock sai tiedon luvattomasta kuvasta, Bertonceljin tili lukittiin ja kuvatoimisto pyysi häneltä selvitystä. Bertoncelj lähetti yhtiöön tarvittavat todisteet siitä että hän on kuvan oikeuksien oikea omistaja sekä linkit dpreviewn keskusteluihin ja sai tilinsä näin taas auki. Aikaa tähän toimenpiteeseen meni reilun päivän verran. Tämä toimii mielestäni hyvänä esimerkkinä siitä, miten vakavia seurauksia kuvan luvattomalla käytöllä voi pahimmillaan olla. Tilannehan on saattanut aiheuttaa todellista taloudellista tappiota Bertonceljille, koska joku olisi voinut haluta ostaa hänen kuviaan sillä aikaa kun hänen tilinsä oli suljettuna.

Joitakin Hera Bellin julkaisemia kuvia on löytynyt myös muiden Kanadalaisten valokuvaajien sivuilta. Näille valokuvaajille on ilmoitettu löydöistä ja he miettivät miten aikovat asian suhteen edetä. Samassa maassa asuvina heillä on parhaat mahdollisuudet hoitaa asiaa oikeusteitse. Oikeustoimien aloittaminen täältä atlantin toiselta puolelta on todennäköisesti niin hankalaa, että saavutettavat hyödyt eivät ole vaivan arvoisia. Tätä asiaa kuitenkin selvitellään ja mikäli se osoittautuu jotenkin toteuttamiskelpoiseksi, asia tullaan viemään eteenpäin.

Oikeustoimista päästäänkin sitten aiheeseen joka sai "nettietsivien" tunteet kuumenemaan. Yksi aktiiveista postasi löydöksistä tietoa mu-43 foorumille, sivustolle jossa Hera Bell on aktiivisesti esitellyt kuviaan. Sivuston moderaattorit laittoivat ketjun lukkoon ja totesivat ettei sivusto ole oikea paikka henkilökohtaisille syytöksille, vaan asiat tulisi tarvittaessa ratkaista tuomioistuimessa. Kaikkein kuumimman etsinnän ollessa käynnissä, tätä kantaa ei katsottu kovin hyvällä, joitakin uudelleen postauksia sivustolle tehtiin tapauksesta ja yksi kirjoittaja sai sivustolle porttikiellon. Sivuston pitäjä, Amin Sabet, julkaisi lausunnon dpreview:ssä, jossa hän selventää sivuston ja sen ylläpidon kantaa asiaan. Mielestäni herra Sabet perusteli kannan hyvin ja osallisten tulisi kunnioittaa sivuston ylläpidon näkemyksiä. Mielestäni sivustoon ja sen ylläpitoon kohdistuva kritiikki on selvennyksen jälkeen aiheetonta, eikä edistä tapauksen käsittelyä millään tavalla.

Mitä enemmän Hera Bellin kuvia ja kirjoituksia on tutkittu, sitä enemmän epäselvyyksiä on ilmennyt. Hera Bell on esimerkiksi useilla valokuvausaiheisilla sivustoilla kertonut näyttelyistä joissa hänen kuviaan on ollut esillä ja palkintoja joita on kuvillaan voittanut jne. Aktiivisesta etsinnästä huolimatta ainoa todiste hänen kuvien esillä olostaan on Montreal Gazetessa ollut artikkeli yhdestä näyttelystä. Mitä taas tulee palkintoihin, ainoat maininnat niistä internetissä löytyvät Hera Bellin omista kirjoituksista. Mitä enemmän asiaan perehtyy, sitä enemmän alkaa näyttää siltä että Hera Bell on keksinyt suuren osan suosituksistaan ja käyttänyt muiden ottamia kuvia valokuvausyrityksensä markkinoinnissa. Tapauksen mittakaava on tuntuu uskomattomalle ja kaiken esille tulleen jälkeen on vaikea uskoa minkään osa-alueen Hera Bellin imagosta olevan totuudenmukainen. En voi kuin todeta, että onneksi vastaavaa tapausta ei osunut kohdalleni silloin aikoinani kun vuosia sitten päätin kenet palkkaan hääkuvaajakseni.

Mitä taas tulee niihin henkilöihin "dc.netissä" jotka kaivavat netistä yhä lisää todistusaineistoa, en voi muuta kuin todeta että olette uskomatonta sakkia. En kaikkina näinä vuosina mitä olen foorumia seurannut, pyörinyt taustalla ja toisinaan jonkun kommentin tai kuvan laittanut esille, nähnyt samanlaista yhtenäisyyttä kuin tämän tapauksen yhteydessä. Saunailta ketjun hengen mukaisesti, "kippis!"  ;)

Tapaus Studio Hera Bell, jatkoa

Ensinnäkin pyydän anteeksi että tämä kotimainen versio kirjoituksistani julkaistaan näin suurella viiveellä. Koin tärkeämmäksi jakaa tietoa tapauksesta kansainvälisellä tasolla, kotimaassa tieto tapahtumista varmasti levisi digicameran kautta varsin tehokkaasti.

Ensimmäisen kirjoitukseni jälkeen tämä "blogi" on julkaistu. Kuvaparit ovat samoja joita esiteltiin dpreview:n keskustelussa aiemmin. Digicameran aktiivit käyvät edelleen läpi kaikkia mahdollisia kuvia joita löytävät netistä ja jotka jollakin tavalla liittyvät Hera Belliin. En tiedä onko tästä enää mainittavaa hyötyä, koska rouvan tieto Bellin tekemisistä on lähtenyt leviämään ja hänen maineensa on kokenut kovan kolauksen. Kaikki uudet löydöt ovat siis vain "taas yksi varastettu kuva" olematta varsinaisesti yllätys kenellekään. Toisaalta, kuten eräs kuvien jahtaajista totesi digicameran keskustelussa (sivulla 21) "...eipä tällä pakkasella nyt oo parempaakaan. Toinen mahdollisuus olisi mennä siivoamaan varastoa. Siispä katselen kuvia." ja "kun saadaan tarpeeksi näkyvyyttä, saadaan tieto hänen mahdollisille asiakkailleenkin" Kyllä, kosto voi joskus muuttua melko rumaksikin, mutta täytyy todeta että en tunne paljoakaan sympatiaa ainakaan ennen kuin Hera Bell astuu esiin, pyytää anteeksi, parantaa tapansa ja siivoaa kaikki sivustonsa luvattomasta materiaalista.

Kuten täältä voi nähdä ja kuten aiemminkin kirjoitin, tämä ei ole ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen tapaus. Kuvavarkauksia tapahtuu netissä päivittäin.

Eli, jos olet valokuvaaja etkä halua että kuviasi käytetään luvatta, kannattanee aina tasaisin väliajoin tehdä pieni tarkistus siitä missä kaikkialla ottamiasi kuvia esiintyy. Googlen kuvahaku on yksi tapa toteuttaa tarkistuksia.